Eläkkeellä olevien ostovoima turvattava - 02.07.2008
Pekka Nousiainen 02.07.2008
kunnanjohtaja, maakuntaneuvos
044 2813301
Eläkeliiton Itä-Savon piirin kesäjuhla
Punkaharju
Puhe
Arvoisat Kesäjuhlavieraat
Hyvät Naiset ja Herrat
Oikein hyvää Maijan, Marin, Marian ja Meerin päivää teille nimipäiväsankarit ja Onnea.
Punkaharjun kunnan puolesta toivotan Teidät koko Itä-Savon piirin väen sydämellisesti tervetulleeksi pitämään Eläkeliiton Itä-Savon piirin kesäjuhlaa Punkaharjun Huviniemeen.
Toivottavasti nyt on alkanut oikea kesä. Kesäkuu oli kovin sateinen ja viileä. Vaikea sanoa onko ilmastomuutos tapahtunut, kun talvet lämpenevät ja kesät viilenevät. Uskotaan, että säämuutokset totutusta ovat olleet normaalien vuosivaihtelujen sisällä.
Jos joitakin politiikan askelmerkkejä tarkastelee lähiaikojen valossa, niin menneen kevättalven ja alkukesän puhuttu aihe oli vaalirahoitus. Media yritti tehdä asiasta arveluttavaa ja kyseenalaista toimintaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Keskustelu päättyi kaikkien suurten puolueiden pidettyä puoluekokouksensa, sekä puolueiden tehtyä yhteisen päätöksen uudistaa vaalirahoituslakia todeten, että mikään puolue ei ollut huonompi tai parempi toistaan, vaalirahoitusta tarvitaan, rahoituksessa ei ole mitään väärää tai pahaa, järjestelmä vain on tehtävä sellaiseksi, että se on avoin ja estää sidonnaisuuksien muodostumisen. Joten tulevat kunnallisvaalit rahoituksen osalta ehdokkaat joutuvat käymään tarkkojen ohjeiden ja sääntöjen mukaan, mikäli hankkivat ulkopuolista rahoitusta.
Tämän jälkeen keskusteluun onkin noussut vahvemmin puutullit, puun saatavuuden turvaaminen suomalaiselle metsäteollisuudelle sekä inflaation kiihtyminen korkojen, energian hinnan ja elintarvikkeiden hintojen nousun seurauksena.
Uskon, että tämä joukko ymmärtää hyvin, mikä merkitys metsätaloudella ja metsäteollisuudella on Suomessa ja täällä Itä-Savossa. Perinteisesti suomalainen metsäteollisuus on rakentunut kotimaisen puun varaan. Suomen vuosittainen metsän kasvu, n. 100 milj. m3 riittää turvaamaan metsäteollisuuden tarpeet, mutta teollisuus on käyttänyt tuontipuuta joidenkin puulajien riittävän raaka-aineen saatavuuden varmistamiseksi, kuten koivukuidun kohdalla tilanne on ollut, mutta myös markkinalähtöisesti pitääkseen kotimaisen puun hinnan mahdollisimman alhaalla.
Tässä yhteydessä haluan sanoa vain sen, että suomalaisia metsänomistajia ei pidä panna teollisuuden rakennemuutosten maksumieheksi eikä rakennemuutoksesta pidä syyttää suomalaisia metsänomistajia. Teollisuus on halunnut puukaupan markkinaehtoiseksi ja markkinaehtoisuudessa, jos hinta on kohdallaan, puu liikkuu ja kauppoja syntyy. Näin oli vuosi sitten ja uskon, että näin on nytkin.
Metsäsuunnitelmat ja metsävaratiedot ovat kunkin metsänomistajan omaisuutta. Niitä ei voida julkistaa eikä luovuttaa ulkopuoliselle esim. teollisuudelle ilman metsänomistajan lupaa. Tässä metsänomistajien oikeusturvasta on pidettävä kiinni.
Eläkepolitiikkaan tämä vuosi toi monta myönteistä ratkaisua. Vuoden alussa toteutui kansaneläkkeiden tasokorotus, 20 euroa kuukaudessa. Tämä oli Eläkeliiton tavoitteena jo kauan. Vuosina 2001, 2005 ja 2006 tehdyt pienet korotukset olivat pikemminkin harjoitelmia kuin todellisia tasokorotuksia. Lisäksi kansaneläkkeen tasokorotuksen seurauksena ylimääräisen rintamalisän enimmäismäärä nousi 9 eurolla kuukaudessa.
Samoin 1.1.2008 kansaneläkkeisiin liittyvä kuntien kalleuskykyluokitus muuttui, siirryttiin yhteen kalleusluokkaan, joka nosti kansaneläkkeitä 20 eurolla kuukaudessa ja lisäksi tuli indeksikorotus, joka on 2,5 prosentin suuruinen. Nämä yhteensä vaikuttavat lähes 55 euroa korotuksella kansaneläkkeen määrään. Parasta aikaa tarkistetaan myös muuttuneiden tulorajojen mukaisesti kansaneläkkeeseen oikeutettujen määrää, eli uusia kansaneläkkeeseen oikeutettuja tulee jonkin verran.
Näin voidaan jo puhua eläkkeellä olevien ostovoiman lisäyksestä, joka on todella ollut tervetullut.
Samoin eläkkeellä olevien verotusta on tullut korjata siten, että verotus ei eläkkeellä olevalla ole ankarampaa kuin ansiotyössä olevilla. Miten tämän asian laita lienee, jotakin yleisönosastokirjoituksia on ollut, että asia ei olisikaan korjaantunut.
Siinä missä tämän päivän uutiset puhuvat korkojen ja hintojen nousun aiheuttamista ongelmista lapsiperheille ja asuntovelallisille, myös eläkkeellä oleville hintojen nousu on ongelma. Ne korotukset, mitä eläkkeisiin on tullut, valuvat nyt nousseisiin elinkustannuksiin ja se ostovoiman lisäys, mitä eläkkeiden korotuksilla haettiin, ei pääse toteutumaan. Ollaan ikään kuin alkutilanteessa. Jälleen on nostettava keskusteluun eläkkeiden korotukset. Myös ns. pikavipeistä on tullut ongelmia myös eläkeläisille. Erityisesti juuri eläkkeelle siirtymisvaiheessa. Tämä kertoo siitä, että talouden samat lainalaisuudet kohtaavat ihmisen, olipa elämätilanne mikä hyvänsä, nuori, lapsiperhe, uuden asunnonhankkija tai eläkkeellä oleva.
Eläkepolitiikan suunta on ollut kuitenkin oikea ja korjattavaa riittää edelleen. Yksi suomalaisen eläkepolitiikan kulmakiviä on ollut huolehtia pienimpien eläkkeiden varassa elävien toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Tämän vuoksi on käynnistetty myös perusturvauudistus. Tavoitteena on kattava ja tasoltaan hyvä sosiaaliturva. Työhön kannustavuutta lisätään, köyhyyttä vähennetään sekä turvataan riittävä perusturvan taso kaikissa elämän tilanteissa, myös eläkkeellä. Tätä uudistusta johtaa ministeri Hyssälä. Uskon että hanke tuo uuden näkökulman perusturvaan, parannetaan juuri niiden asemaa, jotka korjausta tarvitsevat. Kaikkein pienimmän eläkkeen varassa elävien asemaa on tarkoitus kohentaa jopa erityisellä takuueläkkeellä, joka nostaa pienintä eläkettä saavien elintason kohtuulliseksi pitkäaikaisena turvan muotona. Myös tätä valmistellaan samassa perusturvan uudistusta valmistelevassa komiteassa. Perusturvauudistus on tämän vaalikauden tärkein sosiaalipoliittinen uudistus ja sillä on vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.
Tänä päivänä meidän on tunnettava vastuun myös ikääntyvän väestön palvelujen saatavuudesta. Tähän vaikuttaa erityisesti kuntatalouden tilanne, jossa nyt on myönteinen kehitysvaihe menossa verotulojen kasvun ja valtionosuuksien lisäämisen myötä, mutta myös palvelujen tuottamistapa ja sen tehokkuus. Monet alueemme kunnat ovat tehneet sopimuksen Itä-Savon sairaanhoitopiirin eli sosiaali- ja terveyspiirin kanssa siitä, että piiri vastaa erikoissairaanhoidon lisäksi terveyskeskuksen toiminnoista ja huolehtii myös vanhusten palveluasumisesta, kotipalveluista ja vuokra-asunnoista. Näin on haluttu varmistaa toimiva hoitoketju perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon kattaen myös näihin kiinteästi liittyvät sosiaalipalvelut. Minä uskon, että näin tehty palveluratkaisu on kestävä pitkällä tähtäimellä koko Itä-Savon alueella ja se tyydyttää myös ikääntyviä palvelujen käyttäjiä. Käsitykseni vahvistaa myös se, että sosiaali- ja terveysministeriön asettama toimikunta, jonka tehtävänä oli valmistella kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistäminen, on esittänyt yhtenä tulevaisuuden palvelumallina juuri täällä toteutettua piirimallia. Vaikka kritiikkiä piiriä kohtaan onkin ollut, piiri on toiminut kohtuullisesti ja kustannustehokkaasti. Suurin ongelma on ollut monissa toimipisteissä lääkäripula. Nyt onkin käynnistetty piirissä erityinen rekrytointikampanja, jolla houkutellaan henkilöstöä vapaana oleviin toimiin.
Tällä toimenpiteellä uskon sosiaali- ja terveyspiirin henkilöstötilanteen paranevan ja sen tuovan tyytyväisyyttä palveluihin.
Syksyllä totesin piirin syyskokouksessa, että asia, joka on painanut mieltäni ja joka ei ole kehittynyt siten, kuin sen olisi toivonut kehittyvän, on omaishoitajien tilanne ja asema.
Vaikka vuoden 2006 alusta tuli voimaan uusi omaishoidon tuesta annettu laki, silti omaishoidon tuen asema monissa kunnissa on hyvin epävakaa ja selkiytymätön. Järjestelmää käytetään lähes poikkeuksetta korvaamaan laitoshoitoa, mutta sen edullisuutta ei tunnusteta ja yhteiskunnalta saatava rahoitus on suhteessa saatavaan hyötyyn kovin vähäinen.
Omaishoitajien vapaapäivien toteutuminen jää useinkin puolinaiseksi. Monissa kunnissa korvaukset omaishoitajille ovat pienentyneet vaikka suunta piti olla toisin päin ja ratkaisuja omaishoitajien asioissa tehdään heitä kuulematta.
Keskusteluun onkin noussut koko toiminnan siirtäminen Kelan vastuulle, jotta omaishoitajatoimintaa voitaisiin toteuttaa koko maassa yhtenäisin perustein. Väestön ikääntyessä ja hoidon tarpeen kasvaessa omaishoitajatoiminta oikein järjestettynä riittävin korvauksin ja vapaapäivin olisi erinomainen keino keventää yhteiskunnan taakkaa vanhusten hoidossa. Tämä asia on edelleen vireillä ja kehittymässä edellä todettuun suuntaan.
Näillä ajatuksilla toivotan Teille kaikille oikein hyvää kesää ja kiitän Eläkeliiton paikallisyhdistyksiä hyvästä yhteistyöstä ja toivon, että jaksatte toimia edelleen aktiivisesti ikääntyvän väestön edunvalvojina ja sanansaattajina, kun eri kunnissa palvelujärjestelmiä uusitaan.
Sulje ikkuna