TOIMET VALTAKUNNALLISEN METSÄMUSEON SAAMISEKSI PUNKARJULLE - 08.05.2014

Pekka Nousiainen 8.5.2014
Metsämuseosäätiön hallituksen varapuheenjohtaja
Maakuntaneuvos
LUSTON 20 v-juhlaseminaari
METSÄALAN MERKKIPÄIVÄ – VALTAKUNNALLINEN METSÄMUSEO 20 VUOTTA

Arvoisat seminaarin osanottajat
Hyvät Naiset ja Herrat

Punkaharjulla ei tiedetty eikä osattu ajatella valtakunnallisen metsämuseon tarpeesta tai suunnitelmista ennen kuin Pekka Patosaaren toimikunta jätti mietintönsä 1986.
Tuossa mietinnössä toimikunta ehdotti valtakunnallisen metsämuseon perustamista ja totesi, että kaikissa johtavissa metsätalousmaissa on jo sellainen, Suomessa ei.
Toimikunta ehdotti valtakunnallisen metsämuseon sijaintipaikaksi Lammin Evoa ja toissijaisesti Punkaharjua.
Punkaharjulla viesti otettiin vakavasti vastaan. Mietintö käsiteltiin pikaisesti sen julkistamisen jälkeen ja kunnanhallitus päätti ryhtyä toimiin valtakunnallisen metsämuseon saamiseksi Punkaharjulle.
Punkaharjulla oli jo valmiina Metsäntutkimuslaitos puulajipuistoineen, harjualue, jolle oli laadittu maan ensimmäinen metsätaloussuunnitelma, Retretti ja n. puolen miljoonan matkailijan virta, joka kävi punkaharjulaisissa matkailukohteissa tai ainakin kulki Punkaharjun läpi vuosittain. Oli siis matkailullinen imago sekä kaupungistuneet perhematkailijat, joille tuli voida kertoa metsätalouden merkityksestä Suomen hyvinvoinnin kehityksessä nyt ja menneinä aikoina. Lisäksi Metsämuseo vahvistaisi kunnan matkailullista vetovoimaa ja laajentaisi  tarjontaa.
Punkaharjun kunnankunnanhallitus päätti hankkia tontin Metsäntutkimuslaitoksen välittömästä läheisyydestä ja tilasi Suunnittelukeskus Oy:ltä valtakunnallisen metsämuseon perustamissuunnitelman museon saamiseksi ja tarkemman suunnittelun pohjaksi.
Näin Punkaharjulla oli luotu valmius käytävään kilpailuun tulevasta metsämuseosta.
Jo alkuvaiheessa kävi ilmi, että Lammi ei ryhdy vakavasti toimeen Patosaaren toimikunnan ehdotuksen toteuttamiseksi. Sen sijaan ilmaantui muita kiinnostuneita, mm. Ähtäri, Jämsänkoski ja Joensuu.
Punkaharju pyrki hyödyntämään omaa vetovoimaansa esittelemällä metsämuseon perustamisen edellytyksiä, punkaharjulaisia matkailutuotteita ja käyntikohteita sekä tarjoamalla kulttuurielämyksiä Savonlinnan Oopperajuhlilla kesäaikaan. Vieraina olivat niin valtiovallan, metsäorganisaatioiden kuin muidenkin sidosryhmien edustajat. Ja jotta asia ei päässyt unohtumaan punkaharjulaiset isännöivät tarpeen tullen vastaanottoja Helsingissä muistuttaen Punkaharjun ylivertaisuudesta metsämuseon sijaintipaikkana.
Jotta metsämuseohanke etenisi, kutsui Suomen Metsäyhdistys  Metsämuseosäätiön perustavan kokouksen koolle 1.11.1988. Säätäjiä eli säätiön perustajia oli kaikkiaan 35, alan eri toimijoita, mm. maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos, Metsähallitus, MTK, Metsäteollisuus ry sekä ammattiliitoja, pankkeja ja yrityksiä.
Oli ymmärrettävää, että kaikki eivät olleet Punkaharjun puolesta eikä välttämättä Punkaharjun mahdollisuuksia tunnettu niin kattavasti säätiön hallinnossa. Niinpä säätiön valtuuskunta ilmeisen suppea valmistelun pohjalta päättikin museon sijaintipaikaksi Jämsänkosken.
Asia ei jäänyt tähän.
Elettiin Holkerin hallituksen aikaa 1987 – 1991.
Hallituksen sisällä oli vahvoja voimia Punkaharjun puolesta, Rohkenen mainita mm.  Erkki Liikasen, Matti Louekosken, Toivo T Pohjalan ja Mauri Miettisen, jotka kannattivat Punkaharjua. Lisäksi mm. Metsäntutkimuslaitoksessa ja Metsähallituksessa ylin johto oli samoilla linjoilla.
MMM:n metsäosaston ylijohtajana oli Tapio Korpela ja kun periaate oli, että hanke rahoitettaisiin valtion budjetista, oli Korpelalla suuri huoli, että säätiön museon sijaintipaikkaa koskeva päätös olisi rahoittajan toiveiden mukainen.
Niinpä Korpela ministeri Pohjalan hyväksymänä kirjoitti Metsämuseosäätiölle kirjeen, jossa pyysi harkitsemaan museon sijaintipaikkaa uudelleen. Näin säätiö hyvässä järjestyksessä päätti sitten museon sijaintipaikaksi Punkaharjun. Toki viime hetken kilpa käytiin Joensuun ja Punkaharjun välillä. Joensuu tarjosi rahaa ja aukean pellon ilman ympäröivää infraa ja Punkaharjulla oli metsällinen perintö, puulajipuistot ja matkailullinen imago ja infra.  Itse olen saanut olla metsämuseosäätiön hallinnossa tuosta Punkaharjun sijoituspäätöksestä alkaen.  Toki koko Punkaharjun hankkeen vetäminen toi minulle erittäin mielenkiintoisen tehtäväkentän ja runsaasti hyviä myönteisiä ihmissuhteita.
Kuten totesin, hanke toteutettiin valtion budjettivaroilla. Rahaa oli 33 milj. markkaa, ja se oli vuoden 1991 budjetissa.
Hankeen toteuttamiseksi järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti Mahlamäen, Lahdelman ja Mäki-Jyllilän ehdotus Lusto. kustannusarvio oli toki tuota 33 milj. markkaa suurempi, mutta palkintotoimikunnassa todettiin, että on parempi karsia suunnitelmaa kuin lähteä pyytämään lisää rahaa. Kun suunnitelma oli kannon muotoinen, niin pienennys kävi mainiosti lyhentämällä sädettä.
Lisäksi voidaan todeta, että hanketta ei toteutettu kunnan hankkimalle maalle, vaan tähän lähemmäksi Metsäntutkimuslaitosta ja kunnan hankkima maa annettiin Metsäntutkimuslaitokselle vastikemaana tutkimustarkoituksiin.
Minusta tämä metsäalan merkkipäivän idea on siinä, että mikäli hanke päälle kaatuvan 90-luvun alun laman tullessa olisi lykkääntynyt vuodellakin, tätä hanketta ei olisi toteutettu. Siksi Luston perustamista ja tätä 20 v juhlaa voidaan pitää metsäalan merkkipäivänä. Suomeen, todelliseen metsämaahan saatiin valtakunnallinen metsämuseo.
Arvoisat seminaarivieraat.
Jos muutaman sanan sanon muutoinkin Luston toimintaympäristön muutoksesta tänä aikana.
Kun Patosaaren toimikunnan mietinnön jälkeen hanketta alettiin toteuttaa, oli metsämuseo kansallinen metsätalouden hanke. Kaikki keskeiset organisaatiot olivat siihen hyvin sitoutuneet. Merkittävimmin tietenkin maa- ja metsätalousministeriö, jonka budjetissa rakentamisraha oli ja joka myönsi toimintatukea Lustolle aluksi 50 % vahvistetun talousarvion mukaisiin käyttökustannuksiin. Myöhemmin tukitaso on hiukan laskenut.
Saman sitoutuminen oli myös metsäteollisuudessa ja yksityismetsätaloudessa. Eli molempien tuli myöntää vuosittain toimintatukea Lustolle. Valitettavasti Luston tukemiseen sitoutuneiden Metsäteollisuuden Martti Vainion kuin MTK:n  Heikki Haaviston jälkeen tilanne muuttui. Johdon vaihduttua molempien organisaatioiden tuki ehtyi. Metsähallitus ja Metsämiesten säätiö ovat alkuperäisen tavoitteen mukaisesti olleet mukana hanke- ja tapauskohtaisesti.
Suurten metsäyhtiöiden UPM- Kymmenen ja Stora Enson muututtua kansainvälisiksi pörssiyhtiöiksi, heidän kiinnostuksensa laantui kansallisiin hankkeisiin varsin pian. Käytännössä samoin on suhtautunut Metsäliitto.
Teollisuus on vedonnut perustettuun Metsäsäätiöön, joka on hankekohtaisesti tukenut kiitettävästi Lustoa mm. koneellisen metsänkorjuuhallin investoinnissa, mutta vuosiavustukset toimintaan eivät ole olleet mahdollisia.
Hyvät ystävät
Luston alkuperäinen ja suunniteltu tehtävä toimia valtakunnallisena metsämuseona ja tieto-, näyttely ja tapahtumakeskuksena on edelleen tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen.
Viimeaikaiset tapahtumat, kuten Äänekosken uuden sellutehtaan ja Store Enson Varkauden tehtaiden investoinnit osoittavat, että ”Metsä on Suomen tuki” edelleen, kuten saamme harjualueella kuusentaimista muotoillusta tekstistä lukea.
Me tarvitsemme paikan, jossa edelleen voidaan välittää tietoa metsän perinteestä  ja ajankohtaista metsällistä tietoa suurelle yleisölle.

Onnea ja menestystä Lustolle tuleville vuosille ja vuosikymmenille.






Sulje ikkuna