METSÄMUSEOSÄÄTIÖ 30 V - MITEN LUSTO TULI PUNKAHARJULLE - 04.10.2018
Pekka Nousiainen 4.9.2018
Maakuntaneuvos
Metsämuseosäätiö 30 v
LUSTON VAIHEITA ERI VUOSIKYMMENILLÄ -HALLITUSTYÖSKENTELYSTÄ
Arvoisat juhlavieraat
Punkaharjun kunta ryhtyi tavoittelemaan Valtakunnallista metsämuseota heti Patosaaren toimikunnan jätettyä mietintönsä 1986. Kunta teetätti Suunnittelukeskus Oy:llä perustamissuunnitelman ja varasi tontin.
Miten Punkaharju sai Luston?
Punkaharjun kunnalla oli halu saada Metsämuseo laajentamaan ja vahvistamaan matkailutuotteiden kärkeä. Retretti oli suosittu ja runsaasti kävijöitä, varsinainen Harjualue oli vanhastaan kaikkien matkailijoiden ihailun ja mielenkiinnon kohde. Kunnan läpi kulki kesäisin noin puolen miljoonan matkailijan joukko. Lisäksi kunnassa oli Suomen vanhin matkailuhotelli, Valtionhotelli sekä runsaasti lomakeskuksia ja maatilamatkailuyrityksiä. Kunta katsoi, että matkailullinen vetovoima riittää todistamaan, että myös Metsämuseo saa riittävän kävijävirran. Tuosta matkailijavirrasta on kunkin yrityksen vain houkuteltava kävijät ja vierailijat.
Lisäksi kunnassa oli metsälliset perinteet; Harjualueelle oli aikanaan tehty Suomen vanhin metsätaloussuunnitelma, nyt harjualue oli suojeltu, Metsäntutkimuslaitoksella oli tutkimusasema, tutkimusmetsät ja puulajipuisto. Nämä loivat jo valmiiksi ne metsälliset puitteet, joita valtakunnallinen metsämuseo tarvitsee ympärilleen. Lisäksi nähtiin, että metsämuseo ja metsäntutkimuslaitos voivat yhdessä muodostaa kansainvälisesti kiinnostavan vierailukohteen.
Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasema oli se asema, johon kansainväliset vieraat tuotiin ja jossa metsäntutkimuslaitoksen tutkimusta esiteltiin, mm. geeniteknologiaa.
Lisäksi päättäjien joukosta muodostui eräänlainen ”Punkaharju-ryhmä”, joka tuki metsämuseon sijoittumista Punkaharjulle. Tähän kuuluivat MMM:stä ministeri Toivo T Pohjala ja ylijohtaja Tapio Korpela, hallituksen sen aikaisista ministereistä voi myös mainita valtiovarainministerit Erkki Liikasen ja hänen jälkeensä Matti Louekosken sekä sosiaali- ja terveysministeri Mauri Miettisen.
Metsäsektorin keskeiset vaikuttajat olivat myös Punkaharjun kannalla, kuten pääjohtaja Jaakko Piiroisen Metsähallituksesta ja johtajat Pentti Takalan ja Jan Heino sekä Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Aarne Nyyssösen.
Kunta informoi aktiivisesti vaikuttajia ja he olivat kesäisin kunnan vieraana tutustuen myös alueen kulttuurielämään ja kunta piti useita informaatiotilaisuuksia Helsingissä.
Kunta sitoutui myös tukemaan Metsämuseota 300 000 mk vuodessa ja lisäksi 100 000 mk/v kymmenen vuoden aikana, jos kunta ei tarvitse osallistua investointikuluihin.
Suomen Metsämuseosäätiö perustettiin 1.11.1988 Suomen Metsäyhdistyksen kutsusta. Säätäjiä oli kaikkiaan 35. Keskeisiä toimijoita olivat Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaiton, Metsähallitus, MTK, Metsäteollisuus ry. sekä Pankkeja, ammattiliittoja ja yrityksiä.
Metsämuseosäätiön ensimmäinen museon sijoituspäätös oli Jämsänkoskelle, mutta päärahoittajan eli maa- ja metsätalousministeriön ehdotettua, että säätiö harkitsee sijoituspäätöstä vielä uudelleen, säätiö päätyi Punkaharjuun, joka oli myös keskeisten valtion viranomaisten tahto.
Metsämuseosta kiinnostuneita kuntia tai kaupunkeja oli yli 10, mutta viimekädessä sijoituksesta kilpailijat Punkaharjun lisäksi Ähtäri ja Joensuu.
Itse tulin säätiön hallintoon, hallituksen varapuheenjohtajaksi tuon sijoituspäätöksen jälkeen.
Ensimmäisessä hallituksessa olivat; Juhani Huittinen pj, P Nousiainen vpj, Esa Ihalainen, Martin Lillandt, Pentti Näreaho ja Aarne Reunala.
Tässä puheenvuorossa teen nostoja Luston kehittämisen kannalta keskeisistä hallituksen toimista ja sitten vedän yhteen keskeisiä ongelmia ja kehittämisnäkemyksiä.
Kun nyt säätiöllä ja päärahoittajalla oli yhteinen näkemys Valtakunnallisen metsämuseon sijaintipaikasta, tuli säätiön hallituksen ensimmäisinä tehtävinään ryhtyä kaikkiin niihin toimiin, jotta metsämuseo voitiin rakentaa ja toteuttaa. Tärkeintä oli saada valtion budjettiin museon rakentamisraha. Se vaati paljon eri tahojen yhteydenottoja ja vaikuttamista, mutta toteutui vuoden 1991 valtion budjetissa ja oli määrältään 33 milj. markkaa.
Keskeistä oli, että keskeiset päättäjät olivat yksimielisiä metsämuseon tarpeellisuudesta Suomessa ja sen sijaintipaikasta.
Seuraava toimenpide rahoituksen selvittyä oli käynnistää museon konkreettinen suunnittelu ja siinä päädyttiin yleiseen arkkitehtikilpailuun. Ehdotuksia tuli n. 100 kpl ja voittajaksi valikoitui Arkkitehtitoimisto Mahlamäki- Lahdelma- Mäki-Jyllilän ehdotus nimellä Lusto
Ehdotuksen kustannusarvio oli suurempi kuin varattu määräraha, joten kannon muotoista rakennusta oli helpompi supistaa sädettä lyhentämällä, kuin lähteä hakemaan lisää rahaa. Näin kustannukset ja määräraha saatiin tasapainoon. Jos Lustoa ei tuolloin olisi lähdetty toteuttamaan, olisi se jäänyt alkavan laman jalkoihin ja jäänyt toteuttamatta.
Arkkitehtikilpailun palkintotoimikunta, joka toimi Markku Rauhalahden johdolla, toimi myös konkreettisessa rakentamisessa rakennustoimikuntana.
Näyttelyitä valmistelemaan hallitus asetti erillisen näyttelyryhmän myös Markku Rauhalahden johdolla ja lisäksi myös Luston edustalle sijoitettavan Ajomiespatsaan toteuttamista varten patsastoimikunnan. Patsaan suunnitteli ja toteutti taiteilija Herman Joutsen ja patsaan kustannukset olivat 965 000 markkaa, joka rahoitettiin pienoispatsaiden ja reliefien myynnillä. Metsämiesten Säätiö tuki hanketta 150 000 markalla ja avusti myös itse Luston päänäyttelyn kokoamista ja rakentamista 2,4 milj. markalla. Tässä vaiheessa voisi todeta, että Esa Ihalaisella oli tuolloin keskeinen rooli sekä näyttelyn rahoituksen että ajomiespatsaan aikaansaamisessa ja että Luston ja Metsämiesten säätiön välille syntyi pysyvät strateginen suhde. Suhde toimii esimerkillisesti edelleen. Esikuvana ajomiespatsaalle voidaan pitää Esa Ihalaisen kirjoittamaa tarinaa ”Työparista Eemi ja Poju”
Rakennuttajatehtävistä huolehti sen aikainen Rakennushallitus.
Metsämuseosäätiö toimii luonnollisesti säätiölain mukaan, jossa hallituksella on keskeinen rooli. Kuitenkin huomioiden säätiön perustajat ja sidosryhmien merkitys, säätiön hallinto rakentui kaksiportaiseksi, eli hallituksen ohella säätiössä oli myös valtuuskunta.
Sen tehtävänä oli toimia yhdyssiteenä sidosryhmien kanssa ja syyskokouksessa toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen sekä hallituksen jäsenten valitseminen sekä kevätkokouksessaan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistaminen edelliseltä vuodelta. Valtuuskunnassa oli aluksi 39 jäsentä. Puheenjohtajana aluksi toimi Heikki Haavisto, varapuheenjohtajana Martti Vainio. Haaviston jälkeen puheenjohtajana oli Martti Vainio ja hänen jälkeensä Esa Härmälä.
Valtuuskunta asetti myös erillisen taloustyöryhmän, jossa oli valtuuskunnan puheenjohtajisto ja hallituksen edustus.
Valtuuskunnassa oli ongelmana saada kokouksiin päätösvalta ja vuosien saatossa valtuuskunnan jäsenten lukumäärä laski 29.ään. Vuoden 2000 sääntöuudistuksessa valtuuskunta lakkautettiin ja hallituksen jäsenmäärä nostettiin 9:ään sekä jokaiselle jäsenelle valittiin henkilökohtainen varajäsen.
Tässä uudistuksessa asetettiin myös valittaville hallituksen jäsenille kelpoisuusehdot, siten että hallituksessa tuli olla edustettuna valtion metsätalous, yksityismetsätalous, metsäteollisuus, metsäntutkimus, metsäalan työntekijät ja metsäalan toimihenkilöt. Kolme jäsentä on vapaasti valittavissa. Nyt näitä erityisiä ehtoja ei enää ole.
Sääntöuudistuksen yhteydessä taloustyöryhmä päätti, että hallitus hoitaa jatkossa taloustyöryhmän asiat.
Sääntöuudistus toi hallitukselle uudet haasteet ja kokonaisvastuun Lustosta.
Sääntöuudistukseen mennessä Luston toiminta oli vakiintunut. Lusto oli löytänyt paikkansa metsäklusterin osana.
Kun hallitustyöskentelyä tarkastellaan metsämuseon sijoituspäätöksestä lukien, niin ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Juhani Huittinen vuoteen 1996 saakka, hänen jälkeensä Tero Lehto vuoteen 1998 ja sitten Hannu Valtanen vuoteen 2006, Pekka Kivelä vuoteen 2012, sitten Johanna Leinonen vuoteen 2017 ja nyt Jorma Saarimaa.
Hallituksen työvaliokunnan ovat muodostaneet hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja johtaja.
Luston ensimmäisenä johtajana toimi ylimetsänhoitaja Markku Rauhanlahti 31.7.2000 saakka ja hänen jälkeensä MH Timo Kukko vuoteen 2008, Helkamari Knaapi vuoteen 2017 ja nyt Pekka Äänismaa.
Hallituksen näkökulmasta ison haasteen muodosti Luston laajennus koneellisen metsänkorjuun esittelemiseksi. Hanke pantiin vireille 2002. 2003 Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi hankesuunnitelman ja urakkasopimus allekirjoitettiin loppuvuodesta. Rahoitus koottiin säätiön varoista, valtionavustuksesta, lainasta, TE-keskuksen ja metsäsäätiön avustuksesta. Metsäsäätiön avustus luovutettiin 2009 ja oli määrältään 330 000,- ¤. Hanke valmistui alkuvuodesta 2008. Hallin nimi on Iso-Samperin halli.
Hallituksen tukena ja apuna on ollut hyviä asiantuntijoita. Alussa MMM:stä Tapio Lehtiniemi aina vuoteen 2007, sitten Liisa Saarenmaa. Tällä oli suuri merkitys, kun Lusto sai valtion osuutensa MMM:n kautta. Nyt Liisa on hallituksen jäsen. Ehkä on syytä myös mainita, että Luston aikaansaamisessa ja tukemisessa oli keskeisessä roolissa myös MMM:n metsäosaston ylijohtaja Tapio Korpela.
Vuonna 1996 Lusto oli Euroopan vuoden museo. Vuonna 2004 Lusto oli Suomen paras matkailukohde.
Vuonna 2005 MMM:llä oli intressi saada sekä metsämuseo Lusto että maatalousmuseo Sarka muiden museoiden tapaan OKM:n hallinnonalalta ohjattavaksi ja rahoitettavaksi.
Silloinen ministeri Juha Korkeaoha asetti Lusto-ryhmän pohtimaan museon hallintoa, kiinteistön omistusta, rakentamista ja rahoitusta. Tämä oli alku sille, että myös OKM selvitti asiaa yhdessä VM:n kanssa ja niin Luston kuin Saran valtionosuus ja tulosohjaus siirtyivät 1.1.2010 OKM:lle.
Tämä siirto herätti epäilyksiä hallituksessa lähinnä metsätoimialan tietämyksen ja ymmärtämisen näkökulmasta, mutta Lusto itse on ansainnut toiminnallaan mielestäni OKM:n täyden tuen ja luottamuksen, eikä ongelmia ole ollut.
Avustuksen taso perusavustuksena ja harkinnanvaraisena avustuksena on säilyttänyt aikaisemman tasonsa. Kiinteistöhallinnollisia muutoksia ei tapahtunut, koska Senaatti kiinteistö-vaihtoehto olisi ollut toki paljon kalliimpi kuin oma kiinteistö.
Iso taloudellinen merkitys Luston kannalta on ollut sillä, miten lähinnä rakennusten poistoja käsitellään tilinpidossa. Toimintatulot kokolailla kattavat toimintamenot, joten siinä mielessä rahoitustulosta on aika-ajoin syntynyt.
Alussa poistoja ei tehty. Sitten niitä alettiin tehdä jolloin alijäämät suurenivat ja vakiintuivat 200 000 paikkeille. Poistot lähes kaksinkertaistuvat, kun laajennus valmistui (400 000,-). Vuonna 2015 poistoaikoja pidennettiin ja saatiin poistot lähes puolittumaan. Ongelma on ja on ollut se, että pääomia syödään koko ajan ja johdolta häviää motivaatio hyvään tulokseen, kun sen poistot syövät joka tapauksessa tuloksen
Lusto on tehty lahjoitusvaroilla, joista ei yleensä poistoa tehdä. Olisiko vielä jotain tehtävissä. Tätä on syytä pohtia. Omaa pääomaa on vielä jäljellä n. 6,5 milj.¤.
Merkittävä asia oli se, että viime vuonna yhteydenpidolla Eduskuntaan ja valtiovarainvaliokunnan jäseniin saatiin tämän vuoden valtion talousarvioon 250 000 ¤:n määräraha Luston tekniikan ajantasaistamiseen, biotalouden esittelyyn ja uuden aurinkovoimalan rakentamiseen. Tällä autettiin myös alkuvuoden likviditeettiongelmaa.
Arvoisat juhlavieraat, kuten totesin tässä muutamia nostoja vuosien varrelta. Vuosien varrella hallitustyöskentely on ollut sopuisaa, vakiintuneet muodot saanutta ja Luston parhaaksi tähtäävää. Henkilöstölle on pyritty saamaan turvallinen ja motivoiva työympäristö. Hallitus on tiedostanut Luston menestymisen haasteet ja ongelmat, joihin on paneuduttu erityisesti toimintasuunnitelmissa, tilinpäätösten yhteydessä sekä strategiaa valmisteltaessa.
Hallituksen jäsenissä on ollut kohtuullista vaihtuvuutta. Lähes kaikki hallituksen jäsenet ovat suhtautuneet tehtävään vakavasti ja tuoneet oman lisäarvonsa hallitustyöhön. Konsultteja on käytetty rajallisesti, lähinnä varainhankinnan ideoimisessa.
Hallituksen haasteet Luston johtamisessa ovat olleet hyvin painotetusti:
- talouden tasapaino, tarvitaan likviditeettiä ja puskureita kiinteistöjen ikääntyessä peruskorjauksiin ja korjausvelan hoitoon sekä Luston kehittämiseen,
- yhteys sidosryhmiin, siis kaikkiin metsäsektorilla toimiviin organisaatioihin, yrityksiin, järjestöihin jne. Tarvitaan sama Luston-henki kuin silloin Lustoa perustettaessa oli ja alttius tukea ja käyttää Lustoa, siis strategiset kumppanit, tässä on ollut vireillä sidosryhmästrategia,
- Luston vetovoima, miten kasvatetaan kävijämäärää ja tuetaan Luston elinvoimaa ja taloutta,
Perustana on ajan tasalla oleva perusnäyttely, kiinnostavat vaihtuvat näyttelyt. Viime aikoina esillä on ollut myös taidetta. Kysymys kuuluu, mitä muuta?
Lusto on myös kulttuurimatkailukohde. Koko olemassaoloaikansa Lusto on tehnyt yhteistyötä ja markkinointia alueen matkailuyritysten kanssa. Kansainvälistyminen.
- Säätäjien tahdon vaaliminen. Nyt OKM:n tulosohjauksessa museaaliset toimet tahtovat korostua, mutta Lusto on myös näyttely- ja tietokeskus, joka käytännön metsätalouden näkökulmasta esittelee nykyajan metsätaloutta. Tämä on olennaista mieli saada metsälliset sidosryhmät tiiviimmin tukemaan Lustoa,
- Miten turvataan julkinen rahoitus. Kuntaliitos 2013 alusta. VOS tuskin nousee ja kaupungin tulisi tuntea Lusto omakseen. Mikä on mm. avustuksen ja kiinteistöveron suhde?
- Ajankohtaisuuden huomioimine. Metsäkulttuuri ja metsäsuhde ovat nyt vahvasti esillä – entä muuta? Uusia toimintoja.
- Tulevien metsävaikuttajien sitominen Lustoon. metsäylioppilaat ja AMK-opistelijat.
Näitä asioita hallitus käsittelee määräajoin strategia työssään.
Asiat ovat erityisesti olleet esillä strategiassa 2013 – 2017 ja nyt laadittavassa strategiassa 2018- , joka täällä esitellään.
Antaisin kiitoksen Luston johdolle ja henkilökunnalle. Perusnäyttelyä ajantasaistetaan määräajoin. Vaihtuvia näyttelyjä ja tapahtumia on ollut ja on runsaasti, esitelmiä ja kirjoituksia on julkaistu näyttävästi. Talossa on tehty hyvää työtä, mutta onko kaikki realisoitunut kävijöiksi ja tulokseksi? Yhteydet muihin museoihin ja alan järjestöihin ovat kunnossa.
Tämä kaikki meidän on hyvä tiedostaa, kun olemme hyväksymässä uutta strategiaa 2018.
Kiitos
Sulje ikkuna