Heinolan kaupunginvaltuuston 130 – vuotisjuhlakokous - 05.04.2006
Rouva Ministeri
Kaupunginvaltuuston arvoisa puheenjohtaja,
Arvoisat luottamushenkilöt ja viranhaltijat
Hyvät Naiset ja Herrat
Omasta ja Suomen Kuntaliiton puolesta haluan tuoda kunnioittavan tervehdyksen ja onnentoivotukset Heinolan kaupunginvaltuuston 130 – vuotisjuhlakokoukseen, samoin kuin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlaan ja yksikamarisen eduskunnan 100-vuotisjuhlaan.
Kunnallisella itsehallinnolla on Suomessa ikivanhat perinteet. Menemättä historiaan kovin pitkälle taaksepäin, vaikka Heinolan kaupunginvaltuuston 130-vuotinen taival antaisikin siihen aiheen, haluan kuitenkin todeta, että itsenäistä Suomea rakennettaessa kunnalliselle itsehallinnolle annettiin tuolloin erittäin tärkeä merkitys. Valtio-sääntöä laadittaessa hallitusmuotoon kirjattiin sen 51 §:ään säännös, jonka mukaan kuntien hallinnon tulee perustua kansalaisten itsehallintoon. Tähän säännökseen on nojannut Suomen itsenäisyyden ajan kunnallishallinnon voimakas kehitys ja samansisältöinen säännös on myös uudessa, nykyisessä perustuslaissamme.
Näin kunnallinen itsehallinto nauttii edelleenkin Suomessa vahvaa perustuslain suojaa. Keskeistä on se, että valtuusto vaaleilla valittuna kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävänä elimenä päättää kunnan tai kaupungin tärkeimmistä asioista, hallinnon järjestämisestä ja talouden perusteista, joihin kuuluu myös verotusoikeus. Tämän näkökulman huomioimista perään myös kunta- ja palvelurakennehankkeessa.
Kuntahallinto on Suomessa ollut hyvin vakaata, jos sitä mitataan kuntien lukumäärän kehityksellä. Sotien päätyttyä oli huippumäärä kuntia, kaikkiaan 603 kpl, joskin sodissa menetimme lukuisan joukon kuntia ja kaupunkeja. Tämän jälkeen kuntamäärä on laskenut hitaasti. Vuonna 1955 kuntien määrä oli 547. Vuona 1977 meillä oli 464 kuntaa ja tällä hetkellä 431 kuntaa.
Nyt kunta ja palvelurakennehankkeen myötä on liitosselvitysten piiriin tullut yli sata kuntaa. Toteutuneita kuntien yhdistymisiä on kuluvalla vaalikaudella tapahtunut jo 12 ja ne koskevat 27 kuntaa. Lisäksi valtuustot ovat päättäneet 14 uudesta kuntaliitoshankkeesta., jotka koskevat 30 kuntaa. Näin tällä vaalikaudella toteutuu vähintään 26 kuntaliitosta, jotka koskevat 57 kuntaa. Kunta- ja palvelurakennehanke sinällään on saanut aikaan melkoisen muutosprosessin koko kuntakentässä.
Kunta- ja palvelurakennehanke lähti liikkeelle hallitusohjelman ulkopuolelta, hallituksen toimikauden puolivälissä pidetyssä ns. politiikkariihessä vuoden 2005 helmikuussa. Tuolloin oli käytössä kuntien tilinpäätösten ennakkotiedot vuodelta 2004. Ne kertoivat ensinnäkin, että kuntien menot olivat kasvaneet edelleen runsaan 5 prosentin kasvuvauhdilla, kun tulokehitys oli 3,5 %:n luokkaa. Kuntien vuosikatteet olivat kääntyneet negatiiviseksi. Vuosikatteella mitaten alijäämäisten kuntien määrän arvioitiin olevan 142. Kuntien lainamäärän arvioitiin lisääntyvät miljardilla ja kuntien väliset taloudelliset erot olivat lisääntyneet niin alueellisesti kuin myös eri kuntakokoluokissa.
Samalla hallituksen piirissä tiedostettiin väestön ikääntymisen tuomat haasteet palvelujen kysynnän lisääntymiselle, henkilöstön mittava eläkkeelle siirtyminen suurten ikäluokkien osalta ja työvoiman saatavuuden varmistaminen sekä globalisaation tuomat haasteet maan ja sen yritystoiminnan kilpailukyvylle. Samoin oli selvää, että kuntien voimakas ja tulokehitystä suurempi menojen kasvu tulee saada alenemaan ja noudattamaan yleistä talouskehityksen linjaa.
Näin hallitus päätti toukokuussa 2005 käynnistää kunta- ja palvelurakennehankkeen.
Hankkeen tavoitteena on, että kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi tulevaisuudessa siten, että palveluiden laatu ja vaikuttavuus, saavutettavuus ja tehokkuus sekä teknologinen kehittäminen on otettu huomioon.
Tarkastelun kohteena ovat näin ollen kuntajaotuksen muutokset ja kuntarajat ylittävä yhteistyö kaikilla aluetasoilla kunnista valtakunnan tasolle saakka. Hankkeen tarkoituksena on selvittää myös palveluiden eri järjestämis- ja tuotantotapojen parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa. Tarkastelun aikajänne on vuoteen 2015 saakka. Lisäksi hanketta valmistelevan kunta- ja palvelurakenneryhmän on tullut tehdä ehdotus kunnilta valtiolle siirrettävistä tehtävistä vuoden 2005 loppuun mennessä sekä yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa toteuttaa ns. hankkeen aluevaihe eli kuntien ja maakuntien kuuleminen.
Ehdotukset palvelujen järjestämisvastuuseen ja tuottamistapaan liittyen tulisivat olla valtioneuvostolla toukokuuhun 2006 mennessä.
Hanke on siis varsin laaja ja mittava ja koskettaa koko kuntakenttää. Aluevaiheessa keskustelun kärjessä olivat ns. kuntamallit, peruskuntamalli, aluekuntamalli ja piirimalli. Oli varmasti paikallaan, että eri malleilla ja niiden vaihtoehdoilla avattiin keskustelu ja päästiin konkreettiselle tasolle palvelujen tuottamisen tulevaisuuskeskustelussa. Samalla kunnille tuli edellytykset tarkastella maakunnittain mallien pohjalta alueellisia erityispiirteitä ja omia ratkaisuja hankkeen toteutuksen jatkovalmistelua ajatellen.
Terveiset maakuntakierrokselta olivat selvät. Peruskuntamalli sai alueiden vastauksissa selkeästi suurimman kannatuksen ja tuen. Kuntakoolle asetettu 20 000 asukaan väestöpohjatavoite sai puolestaan vahvaa kritiikkiä. Suurimmassa osassa alueita peruskuntamalli nähtiin nykyisenä kuntajaotuksena tai sellaisena kuntajaotuksen muutoksena, jossa ei vaadita 20 000 asukkaan kuntakokoa. Yhtälailla kuntien kokoerot vaikuttivat vastauksiin. Suuret kunnat olivat valmiimpia liitoksiin uskoen olevansa enempi saava osapuoli. Kuntien sijainti vaikutti siten, että suurten keskusten ns. kehyskunnat olivat epäröiviä liitoksiin nähden ja pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen kunnat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa olivat varsin haluttomia liitoksiin.
Arvoisat juhlavieraat
Miltä tilanne tänään kunta- ja palvelurakennehankkeessa näyttää. Ensinnäkin voidaan todeta, että maakuntakierroksella keskustelussa olleista kuntamalleista mikään malli ei saata sellaisenaan muodosta uudistuksen selkeää ja yksinomaista lähtökohtaa. Samoin on selvää, että kuntien pakkoliitokset eivät kuulu uudistuksen keinovalikoimaan.
Käydyssä keskustelussa on noussut esiin, mikä painoarvo annetaan kuntaliitoksille ja kuntien väliselle yhteistyölle. Onko hanke kuntarakenneuudistus vai palvelurakenneuudistus vai molempia. Onko jompikumpi ensisijainen vaihtoehto vai ovatko ne tasavertaisia toteutusmalleja. Tavoitellaanko kuntaliitoksissa jotain tiettyä väestöpohjaa vai ei. Onko kuntien välinen yhteistyö välivaihe kuntaliitoksiin vai ratkaisu palvelujen järjestämiseen nyt ja vastaisuudessa ilman aikamääreistä takarajaa.
Omia erikseen puitelain yhteydessä ratkaistavia kysymyksiä ovat, miten suhtaudutaan pääkaupunkiseudun erityisongelmiin, kaupunkien yhteistyöhön kaavoituksessa, maapolitiikassa, asuntopolitiikassa ja liikennepolitiikassa. Miten turvataan pääkaupunkiseudun kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin metropoleihin. Samoin ratkaistava asia on kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen ja palvelujen suunnitelmallista kehittämistä koskeva haaste ja erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien tilanne.
Kyseenalaiseksi ei kukaan ole asettanut sitä, että kunnilla tulisi olla myös jatkossa verotusoikeus, palvelujen järjestämisvastuu, yleinen toimiala ja näin ollen myös oikeus valtionosuuksiin. Siis perinteinen suomalainen kuntamalli säilyy ja kestää tämänkin uudistuksen.
Arvoisat Juhlavieraat
Nyt, kun hanketta ohjaavaa puitelakia ollaan kirjoittamassa, on keskeistä, että kunnallisen itsehallinnon kannalta keskeiset kysymykset ovat lainvalmistelussa mukana. Puitelailla on luotava uudistuksen suuntaviivat ja kehykset. Lain tulee mielestäni olla mahdollistava erilaisille ratkaisuille alueelliset ja paikalliset tarpeet huomioiden. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon on turvattava. Päätösvalta ratkaisuissa ja lain toteutuksen yksityiskohdissa tulee jättää kunnille ja kuntalaisille. Näin me turvamme kunnallisen itsehallinnon toimivuuden myös tässä mittavassa uudistushankkeessa. Keskeiseen asemaan uudistuksessa nousevat palvelut, niiden saatavuus ja laatu maan kaikissa osissa tasavertaisesti. Palvelukeskeinen tavoite ei voi toteutua pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen alueilla pelkästään kuntarakenteita muuttamalla, vaan siihen tarvitaan kuntien välistä tiivistä ja syvällistä yhteistyötä.
Näen hankkeen hyvin vahvasti palvelurakennehankkeena, jossa palvelujen rakenteellisten uudistusten ohella korostuvat palvelutuotannon sisäisen kehittämisen ja tehostamisen vaade. Palvelujen uudet tuottamistavat, parhaat käytännöt, tilaaja-tuottajamalli, kunnalliset liikelaitokset ja palveluyrittäjyys ovat sitä keinovalikoimaa, jota uudistuksen myötä on sovellettava käytäntöön. Vaade koskee niin kuntien itsensä tuottamia palveluita kuin myös ylikunnallisesti tuotettuja palveluja. Rakenteellista uudistusperiaatetta edustaa palvelujen puolella kuntien yhdessä tuottamien palvelujen kokoaminen suuremmissa kokonaisuuksissa tuotettavaksi. Tätä toimintaperiaatetta edustavat mm. lukuisat sosiaali- ja terveyspiirihankkeet, joita on vireillä useita eri puolilla maata ja joita hankkeita pidän hyvinä ja tähän uudistukseen mainiosti soveltuvina.
Hanke on myös kuntarakennehanke, jolla ohjataan kuntarakenteen kehitystä. Siellä missä valmius vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin on olemassa, kuntaliitoksia on tuettava, liitokset on tehtävä houkutteleviksi ja helpoiksi toteuttaa. Uudistuksella on tuettava näin alueiden ja kuntien elinvoimaisuutta, alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Kuntaliitosprosessiin ei tule kuitenkaan liittää mitään väestöpohjaminimejä, sillä tutkimukset, eivätkä kokemuksetkaan vahvista sitä, että tietty väestöpohja olisi ainoa kriteeri elinvoimaisen kunnan mittarina, saati että se takaisi palvelujen tuottamisen tehokkuuden tai laadun. Kuntaliitoksia syntyy, kun asenne liitokseen on myönteinen niin kuntalaisten kuin myös kuntapäättäjien keskuudessa ja liitoksen edut tunnustetaan eri osapuolten kesken.
Avain hankkeen toteuttamisessa on suunnitteluvaihe, jonka kuluessa jokainen kunta tulee laatimaan palvelujen järjestämissuunnitelman siitä, miten kunnalliset palvelut tullaan järjestämään puitelain edellytysten mukaisesti. Tällöin on tärkeää, että jokaisella kunnalla on oma palvelustrategia kunnossa. On selvä näkemys siitä, miten suhtaudutaan kuntaliitoksiin, miten järjestetään laajaa väestöpohjaa vaativat palvelut, mitkä palvelut hoidetaan kunnan omasta toimesta ja mitkä kuntien välisenä yhteistyönä tai ostopalveluina. Perusta palvelujen järjestämisen arvioinnille tulee olla kestävä. Tarkasteluperiodi tulee asettaa riittävän kauaksi. On arvioitava väestökehitys, tehtävä palvelujen tarveanalyysi, henkilöstösuunnitelma ja talouden kehitysarvio. Näin suunnitelmasta tulee uskottava, siihen on helppo sitoutua ja se luo pohjan kestävästi tulevaisuuden ratkaisuille. Se tuleeko puitelain koskea lakisääteisten palvelujen ohella myös kuntien yleisen toimialan puitteissa itselleen ottamia tehtäviä vai ei, on syvästi kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluva kysymys ja näen, että puitelailla ei tule kajota näihin tehtäviin.
Arvoisat juhlavieraat
Minulla on se käsitys, että pelkällä kunta- ja palvelurakennehankkeella ei kuntataloutta ja kuntien riittävää rahoitusta saada kuntoon. Ottaa aikansa ennen kuin kunta- ja palvelurakennehankkeet tulokset alkavat vaikuttaa. Me tarvitsemme jatkossa intensiivisempää valtion kuntapolitiikkaa. Kunnille ei tule säätää velvoitteita uusista tai laajenevista tehtävistä, jos niitä ei seuraa riittäviä resursseja. Peruspalveluohjelman kautta kunnille tulee turvata lakisääteisesti velvoitteisiin ja tehtäviin nähden riittävä rahoitus. Valtion ja kuntien välinen kustannusten jako on pidettävä ajan tasalla ja valtion vastuut kunnille on maksettava aikanaan.
Kunta- ja palvelurakennehanke on poliittisesti hallituksen hanke, mutta sen tärkeydestä johtuen myös laajasti yhteinen koko kuntaväen hanke.
Jotta hanketta voidaan menetyksellisesti viedä eteenpäin, hanketta on pidettävä sekä palvelu-, että kuntarakennehankkeena. Hankkeen on koskettava kaikkia kuntia ja kunnille on annettava oikeus tehdä omia ratkaisuja.
Toivotan hyvää jatkoa ja menestystä Heinolan kaupunginvaltuustolle, kaupungille ja sen kaikille asukkaille.
Sulje ikkuna