Kuntien talous ja kunta- ja palvelurakennehanke - 04.04.2006
Arvoisat Kuntapäättäjät
Hyvät Naiset ja Herrat
Kuntahallinto on Suomessa ollut hyvin vakaata, jos sitä mitataan kuntien lukumäärässä tapahtuneilla muutoksilla. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 meillä oli 532 kuntaa. Sotien päätyttyä oli huippumäärä kuntia, kaikkiaan 603 kpl. Tämän jälkeen kuntamäärä on laskenut hitaasti. Vuonna 1955 kuntien määrä oli 547. Vuona 1977 meillä oli 464 kuntaa ja tällä hetkellä 431 kuntaa. Nyt kunta ja palvelurakennehankkeen myötä on liitosselvitysten piiriin tullut yli sata kuntaa. Toteutuneita kuntien yhdistymisiä on tällä vaalikaudella tapahtunut jo 12 ja ne koskevat 27 kuntaa. Lisäksi valtuustot ovat päättäneet 14 uudesta kuntaliitoshankkeesta., jotka koskevat 30 kuntaa. Näin ollen tällä vaalikaudella toteutuu vähintään 26 kuntaliitosta, jotka koskevat 57 kuntaa. Mahdollisesti enemmänkin.
Kunta- ja palvelurakennehanke on saanut aikaan siis melkoisen muutosprosessin koko kuntakentässä.
Voidaan kysyä, kuinka paljon kysymyksessä on ollut patoutunutta muutostarvetta, joka nyt realisoituu hankkeen myötä vai kuinka paljon muutos johtuu kuntien talouden ahdingosta, uskosta, että ei enää selvitä. Kuinka paljon on rakenteellisia syitä, väestön menetystä, palvelujen rationaalisen tuottamisen tarvetta, halua parantaa yhdyskuntarakenteen toimivuutta, alueellisen elinvoiman lisäämistä jne. Uskon, että varsin erilaisia syitä on ja löytyy. Erityisesti kaupunkiseutujen ja niitä ympäröivien kuntien osalta on juuri kysymys yhdyskuntarakenteen toimivuudesta ja rationaalisesta palvelujen tuottamisen tarpeesta. Monien pienten kuntien osalta kysymys saattaa olla enemmänkin taloudellisista selviytymistekijöistä.
Ajattelin tässä kuntarakennepäivän avauksessa tarkastella juuri kuntien taloudellisia kysymyksiä taustana meneillään olevalle kunta- ja palvelurakennehankkeelle, koska päivän ohjelmassa on varsin runsaasti puheenvuoroja hankkeen sisällöstä.
Hanke lähti liikkeelle hallitusohjelman ulkopuolelta, hallituksen toimikauden puolivälissä pidetyssä ns. politiikkariihessä vuoden 2005 helmikuussa. Tuolloin julkistettiin kuntien tilinpäätösten ennakkotiedot vuodelta 2004. Ne kertoivat ensinnäkin, että kuntien menot olivat kasvaneet edelleen runsaan 5 prosentin kasvuvauhdilla, kun tulokehitys oli vain 3,5 %:n luokkaa. Kuntien vuosikatteet olivat kääntyneet negatiiviseksi, vuosikatteella mitaten alijäämäisten kuntien määrän arvioitiin olevan 142, kuntien lainamäärän arvioitiin lisääntyvät miljardilla ja kuntien väliset taloudelliset erot olivat lisääntyneet niin alueellisesti kuin myös eri kuntakokoluokissa.
Samoin näköpiirissä oli väestömme ikääntymisen aiheuttama palvelujen kysynnän lisääntyminen, työvoimaongelma suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymisen johdosta ja globalisaation mukanaan tuoma kilpailukykyhaaste maamme ja sen yritystoiminnan osalta.
Hankkeen tarpeellisuutta perusteltiin erityisesti sillä, jos kuntien menojen kasvu jatkuu runsaan 5 %:n tasoa ja tulot vain runsaat 3 %, niin vuosikate häviää vuosikymmenen loppuun mennessä, joten jotain tilanteen korjaamiseksi on tehtävä.
Arvoisat Kuntarakennepäivän osanottajat
On hyvä muistaa muutamia syitä, jotka ovat johtaneet kuntien talousahdinkoon ja jotka kuvaavat kunta - valtiosudetta ja valtion kuntiin kohdistamia toimia. Nämä Te kunta-ammattilaisina hyvin tiedätte ja merkittävin on vuosilta 1997 - 2003 periytyvä kompensoimaton kunnallisveron menetys, määrältään 800 M e. Mikäli kompensaatiot olisivat tapahtuneet, kuten tällä vaalikaudella, ei kuntatalous olisi alijäämäinen. Muina kuntatalouden menetyksinä voin mainita vajaat indeksitarkistukset ja kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tasotarkistuksen jaksotuksen. Tässä tilanteessa 550 ME riittäisi nostamaan kaikkien kuntien vuosikatteet tasolle, jolla voitaisiin kattaa poistot.
Hyvät ystävät
Tämän vaalikauden alussa kuntien talouden vakauttamiseksi ja riittävän rahoituspohjan turvaamiseksi luotiin peruspalveluohjelma- ja - budjettimenettely, joka on osa budjettikehystä ja kunkin talousarviovuoden budjetin liite. Prosessi on ollut käytössä tämän vaalikauden, mutta kuntien tilanne ei ole korjaantunut.
Kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotiedot kertovat edelleen, että tilanne on kutakuinkin toisinto edellisestä vuodesta. Kuntien vuosikate ei riitä kattamaan poistoja, alijäämäisiä kuntia vuosikatteella mitaten on 139 ja kuntien velkaantuminen on jatkunut. Kuntien välinen talouskehitys on epätasaista, talouden tasapaino-ongelmat keskittyvät lähinnä pieniin kuntiin. Voidaan todeta, että terveen taloudenpidon mukainen rahoitus on kunnissa ollut riittämätön erityisesti parin viime vuoden aikana.
Samaan johtopäätökseen on tullut myös erikoistutkija Helin. Hänen mukaansa vaikka valtio on lisännyt panostuksiaan kuntapalveluihin, siirtyneet kustannusten jaon tasotarkistukset ja vajaat indeksitarkistukset ovat olleet suuremmat kuin valtion panostukset kuntiin. Itse asiassa valtion toimet ovat olleet pikemminkin heikentämässä kuntatalouden tilaa, kuin parantamassa.
Hyvät Ystävät
KUTHANEKin kuntatalouden kehitysarvio vuosille 2007 - 2011 toteaa, että kuntien tilanne on paranemassa. Tänä vuonna kuntatalouden ennakoidaan pysyvän vielä kireänä, vuosikate ei riitä kattamaan poistoja. Sen sijaan vuosina 2007 - 2011 vuosikate kattaa jo poistot ja vuonna 2009 vuosikate riittää jo kattamaan nettoinvestoinnit.
Tähän kehitysarvioon on suhtauduttava varauksellisesti myös meidän kuntapäättäjien, kehitysarviota voidaan pitää tavoitteellisena ja haasteellisena, erityisesti menokehityksen osalta, joka vaihtelee 3,3 ja 3,6 %:n haarukassa. Menotalouden riskit liittyvät sekä henkilöstön määrään että ansiotason kehitykseen. Näyttää siltä, että kuntien henkilöstö kasvaa n. 2000 työsuhteella vuodessa ja kohoaa vuoteen 2011 mennessä 465 000 henkilöön. Ansiotason on arvioitu kohoavan n. 3 % vuodessa ja ostopalvelujen kohoavan n. 5 % vuodessa. Verotulojen arvioidaan kasvavan n. 3.9 % vuodessa ja valtionosuudet kasvat kompensaatioineen n. 1.2 mrd. euroa.
Edellä esittämääni en ole todennut siksi, että toteaisin kunta- ja palvelurakennehankkeen tarpeettomaksi, jos valtion kuntapolitiikka olisi ollut toisenlaista. Kunta- ja palvelurakennehanketta tarvitaan tehostamaan kuntien palvelujärjestelmiä ja tukemaan vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Kuntaliitto on ollut aktiivisesti hankkeessa mukana tuomassa kuntien näkökulman esiin hankkeen eri vaiheissa. Uskon, että ne erilaiset näkökulmat, jotka ovat tulleet esille nyt puitelain valmistelun lähetekeskustelussa, lähentyvät toisiaan ja hanketta voidaan viedä eteenpäin puitelain valmistelun kautta aitona kunta- ja palvelurakennehankkeena, jossa kaikki kunnat ovat mukana ja joka antaa kunnille mahdollisuuden tehdä omia ratkaisuja ja valintoja kunnallista itsehallintoa kunnioittaen.
Edellä olevan talouskatsauksen esitin siksi, että tapahtuneen valossa on syytä vaatia kunta- ja palvelurakennehankkeen rinnalla valtiolta vahvempaa kuntapolitiikkaa ja todellisia panostuksia kuntien rahoituspohjan vahvistamiseksi.
Näkemykseni on, että vireillä olevalla kunta- ja palvelurakennehankkeella yksin ei saada kuntien taloutta tasapainoon. Tarvitaan kuntien omia toimia, kuntien itsensä järjestämien palvelujen järjestämis- ja tuottamistapojen tehostamista sekä kuntien yhdessä järjestämien palveluiden kokoamista ja järjestämis- ja tuottamistapojen tehostamista. Tarvitaan vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Mutta tarvitaan myös valtion toimia ja ennen kaikkea tahtoa nähdä valtion puolella kunnat kumppaneina, joilla on meidän järjestelmämme mukaan vastuu kansalaisten peruspalvelujen järjestämisestä. Siten valtion intressin uskoisin olevan aikaansaada toimintakykyiset ja elinvoimaiset kunnat myös kansalaisten palvelujen saatavuuden kannalta.
Tarvitaan siis todellinen muutos valtion kuntapolitiikassa, ei vain sopimuksia, ohjelmia ja päätöksiä, jotka jäävät vaille merkitystä.
Kunnille on luotava edellytykset vahvistaa talouttaan ja luoda jopa omia puskureita talousvaihtelujen kestämiseksi. Näin ollen kuntien on voitava pitää maksunsa ja taksansa ajan tasalla ja saada niihin kustannustason muutoksista aiheutuvat korotukset. Samoin valtion on hoidettava valtionosuus viiveensä ja valtionosuuksien määrät ajan tasalle ja maksettava kustannustenjaon tasotarkistuksen viimeinen erä 185 Me jo ensi vuonna. Tämä voidaan hyvin kliirata valtionosuuksista verotuloihin vahvistamaan kuntien veropohjaa ja siten toimenpide ei ole valtion budjettikehyksenkään kannalta ongelmallinen. Poliittinen ratkaisu asiasta tulisi tehdä elokuun budjettiriihessä. Tätä kuntaväki odottaa.
Kuntien kannalta uusi kysymys on, tuoko hallituksen kehysriihessä päättämä kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistus todellisen vahvistuksen kuntien taloudelliseen asemaan ja vahvistaako se kuntien itsehallintoa. Järjestelmän läpinäkyvyys ja valtionosuusjärjestelmän ja verotulopohjan vahvistukset ovat tervetulleita. Toivoa sopii, että uudistusta valmistellaan siinä tarkoituksessa, mitä on kirjoitettu.
Hyvät Naiset ja Herrat
Suuri periaatteellinen kysymys on valtiovallan suhtautuminen ns. harkinnanvaraisiin avustuksiin. Viime aikaiset teollisuuden työpaikkamenetykset ja irtisanomisuhat aiheuttavat myös suuria ongelmia sijaintipaikkakuntien kaupunkien ja kuntien talouksille. Sama ongelma on edelleen myös heikon talouden kunnilla. On välttämätöntä, että ns. harkinnanvaraiset rahoitusavustukset säilytetään riittävän suurina, joilla voidaan auttaa tilapäisiin rahoitusvaikeuksiin joutuneita kuntia ja kaupunkeja.
Tervetuloa !
Sulje ikkuna