JOKAMIEHENOIKEUKSIEN LAINMUKAISUUDESTA - 12.09.2012
Pekka Nousiainen
12.9.2012
JOKAMIEHEN OIKEUKSIEN LAINMUKAISUUDESTA
Kuluneen kesän aikana on käyty vilkasta keskustelua jokamiehenoikeuksien tulkinnasta. Erityinen kysymys on ollut, kuuluuko kaupallinen järjestetty marjanpoiminta jokamiehenoikeuksien piiriin. Ärsytystä maanomistajien keskuudessa on aiheuttanut 4000 palkatun thaimaalaisen tuonti metsämarjojen poimijoiksi Suomeen ja heidän levittäminen ympäri maata annettua tehtävää suorittamaan ilman minkäänlaisia lupia.
Tehtävän he ovat suorittaneet tavalla, joka on meille suomalaisille hyvien vieras. Poimintaryhmät on alueellistettu ja taatusti he kiertävät kaikki yksityis- ja metsäautotiet ja poimivat marjat, jotta paikalliselle väestölle ei jää mitään. Poimintaryhmän koko on ollut havaintojeni mukaan keskimäärin 7 – 8 henkeä, joka etenee metsässä rintamana. Työkaluina heillä ovat tiheät haravat ja saavit, joihin kauhotaan marjoja. Mukaan tulevat puolukan ja mustikan varvut, puiden taimet ja muu kasvusto. Asumusten läheisyyttä ei kunnioiteta, tulet tehdään metsään ja puut otetaan maanomistajan pinosta ja roskat jäävät sikseen. Jäljistä varmasti voi päätellä, ketä on ollut liikkeellä. Voi vain kuvitella mitä jää jäljelle. Tällainen toiminta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Julkisuudessa käytyä keskustelua on sävyttänyt lähinnä mielipiteet poiminnan puolesta ja vastaan suhteessa marjojen riittävyyteen. Harva on vaivautunut esittämään näkemystä jokamiehenoikeuden todellisesta ja alkuperäisestä sisällöstä tai kaupallisen toiminnan laillisuudesta tai vaikutuksista lähiasumuksiin tai ympäristöön saati, että olisi pohdittu maanomistajan oikeutta hallita ja käyttää omistamaansa maata ja sen tuottoa itseään hyödyntävällä tavalla perustuslain tarkoittamana perusoikeutena ja sen loukkaamattomuutta.
Minusta ympäristösuojeluneuvos Olli Paasivirta kirjoitti HS:ssa 20.7.2012 mielipidekirjoituksen, joka avasi, mitä jokamiehen oikeus sisältää ja käsitteli sen historiaa. Otsikko kuului, että ”Kaupallinen marjanpoiminta vaatii luvan”. Lyhennettynä ja tiivistettynä hän totesi, että ”luonnonmarjojen poiminnassa kaikki toiminta pyritään nyt lukemaan jokamiehenoikeuksiin. Tämä yleistäminen on virheellistä ja jokamiehenoikeuksista olisi erotettava niihin kuulumattomat oikeudet. Jokamiehenoikeuden käyttö on tilapäistä ja rajoittuu kotitarve- eli omaan käyttöön. Kaikenlainen toisen omaisuuden käyttö omaan elinkeinoon on kielletty. Kaupallisuuden estävä kielto on edelleen voimassa ja kaupallinen toiminta vaatii maanomistajan luvan.”
Moni varmasti jäi odottamaan, miten Ympäristöministeriön 5.9.2012 julkaisema opas jokamiehenoikeuksista ottaisi kantaa nimenomaan järjestettyyn kaupalliseen marjanpoimintaan. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan opas pitää luonnonmarjojen poimintaa luvallisena, mutta kaupallisen toiminnan osalta se vaikenee ja ohittaa erityisesti järjestetyn kaupallisen toiminnan, jossa poimijoiden kutsuja on heidän työnantajansa.
Keskustelua ja asian selvittämistä on syytä laajentaa laillisuuskysymyksenä ja täsmentää jokamiehenoikeuksien tulkinta lainmukaiseksi. Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Näin ollen voidaankin kysyä, onko vanha tapaoikeus jokamiehenoikeuksista enää nykyisen perustuslain mukainen ja voidaanko sen puitteissa maanomistajaa velvoittaa sallimaan toisen harjoittaa liiketoimintaa maanomistajan maalla luvatta ja hyödyntää sen tuottoa. Omaisuudensuoja-asia ei ole pelkästään haittakysymys, vaan sillä on paljon laajempi ulottuvuus.
Se, että yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista on säädettävä lailla, varmistaa sen, että alemman asteisella säädöksellä, saati oppaalla ei voida kajota perusoikeuksiin ja että säädöksen tulkinta säilyy perustuslakivaliokunnalla ja eduskunnalla. Nyt näytetään tulleen tilanteeseen, että ympäristöministeriön opasta tulkitaan ikään kuin se olisi laki, jolloin toimitaan täysin vastoin perustuslakia. Ajan myötä tulkintaa jokamiehenoikeudesta pyritään näköjään laajentamaan ja se ei ole lain mukaista.
Yllättävää on myös se, että ympäristöministeri Niinistö totesi 5.9.2012 haastattelussa, että kaupallinen marjanpoiminta ei tuota haittaa maanomistajalle. Hän on tuskin perehtynyt harjoitettuun toimintaan ja epäilen, että hän ei ole perehtynyt koko asian laillisuuteen. Olisin odottanut, että ministeri tuntee perustuslain ja sen 15 §:n. Mielenkiintoista on myös se, että saman hallituksen kaksi ministeriä ovat samasta asiasta täysi eri mieltä. Nimittäin maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen on kesän aikana useampaan kertaan vahvistanut, että kaupallinen marjanpoiminta ei kuulu jokamiehenoikeuteen ja vaatii maanomistajan luvan. Vähintään nyt jokamiehenoikeuksista tulisi saada perustuslain tarkoittama täsmällinen ja tarkkarajainen laki.
Marjoja varmasti riittää poimittavaksi myös kaupallisesti, mutta ohjattakoon nämä kaupallisten yritysten poimijat niiden maaomistajien maille, jotka antavat luvan sekä valtion maille.
Pekka Nousiainen
Sulje ikkuna