KESKUSTAN ITÄ-SAVON PIIRI 90 VUOTTA - 20.08.2012
Pekka Nousiainen 11.8.2012
Maakuntaneuvos
044 2813301
pekka@pekkanousiainen.net
KESKUSTAN ITÄ-SAVON PIIRIN HISTORIIKKI 1922 – 2012
Puolueen Puheenjohtaja
Arvoisat Juhlavieraat
Hyvät Naiset ja Herrat
Täällä Punkaharjulla Maalaisliiton Itä-Savon piiri järjesti ensimmäisen syyskokouksensa ja juhlan 22.10.1922 Nuorisoseuran talossa. Nyt olemme jälleen Punkaharjulla viettämässä piirin 90 v juhlaa. Toivottavasti myös tästä juhlasta jää niin kuin silloin ensimmäisestäkin osallistujilleen virkistävä muisto ja puolueen toimintaan kannustava vetoomus.
Oulussa syyskuussa 1906 perustetun Suomen Maatalousväestön Liiton väliaikainen puoluehallinto päätti kokouksessaan 20.9. julkaista kutsun maamiesseurojen ja kuntakokousten esimiehille saapua Seinäjoella viikon kuluttua koko maan käsittävään Maatalousväestön Liiton perustavaan kokouk-seen. Kutsu saapui ainakin Kerimäen maamiesseuran esimiehelle Edvard Anderssonille ja Enon-kosken kuntakokouksen esimiehelle J A Maaniemelle.
Tuon kokouksen jälkeen maaseudun ihmisten keskuudessa oli innostusta ja kiinnostusta poliittiseen heräämiseen. Enonkoskella marraskuussa 1906 Albin Östringin kutsumassa kokouksessa perustet-tiin koko Enonkosken kunnan käsittävä paikallisosasto ja Heinävedellä pidettiin laaja eri kyliä käsit-tävä kokouskierros ja sen seurauksena perustettiin tammikuussa 1907 koko kuntaa koskeva Suomen Maatalousväestön Liiton paikallisyhdistys. Näiden kokousten jälkeen maalaisliittolainen toiminta Itä-Savossa jäi Enonkosken paikallisyhdistyksen varaan lähes kahdeksi vuosikymmeneksi.
Vuosi 1919 oli maalaisliittolaisen aatteen vahvistamisen vuosi. Vaaleissa Maalaisliitto tulikin suu-rimmaksi porvarilliseksi puolueeksi. Omaa edustajaa Itä-Savoon ei saatu, mutta poliittisen innos-tuksen siivittämänä Itä-Savoon perustettiin useita uusia paikallisosastoja Kerimäelle, Sääminkiin, Enonkoskelle ja Puumalaan.
Mikkelin läänin käsittävän piiritoimikunnan organisointi tuotti suuria vaikeuksia. Niinpä 15. heinä-kuuta 1922 päätti piiritoimikunta kokouksessaan jakaa Mikkelin läänin kolmeen piiritoimikuntaan: Savonlinnan, Mikkelin ja Heinolan aluepiireihin. Savonlinnan aluepiiriin kuuluivat: Sääminki, Ke-rimäki, Enonkoski, Savonranta, Heinävesi, Kangaslampi, Rantasalmi, Sulkava, Joroinen ja Jäppilä sekä Savonlinnan kaupunki. Myöhemmin Savonlinnan alueeseen liitettiin Puumala ja Kerimäestä itsenäistynyt Punkaharju. Tästä alkoi itsenäisen Maalaisliiton Itä-Savon piirin toiminta.
Itsenäisen Maalaisliiton Itä-Savon piirin toiminta käynnistyy
Ensimmäinen piirin syyskokous 22.10.1922 valitsi Punkaharjulla puheenjohtajaksi Oskari Kontion Säämingistä. Hän toimi puheenjohtajana seuraavat kolme vuotta. Kuitenkaan maalaisliiton toiminta ei alueellamme lähtenyt etenemään odotetulla tavalla. Vasta vuonna 1927 toimintaa vilkastutti tule-vat eduskuntavaalit, niiden hyvä vaalityö. Perusteellisen vaalityön tuloksena Maalaisliiton Itä-Savon piirin ehdokkaista tuli valituiksi emäntä Aino Luostarinen Kerimäeltä, mv. Matti Paavilainen Rantasalmelta ja mv. Oskari Kontio Säämingistä.
Samana vuonna piirin nimeksi vahvistettiin Maalaisliiton Savonlinnan alueen piirijärjestö. Sanoma-lehti Itä-Savo liittyi maalaisliiton äänenkannattajien joukkoon ja päätoimittaja ryhtyi hoitamaan Maalaisliiton Savonlinnan alueen piirisihteerin tehtäviä.
Vuosina 1927, 1929 ja 1930 valittujen eduskuntien toimikaudet jäivät lyhyiksi hajoitusten johdosta. 1929 valeissa Aino Luostarinen ja Oskari Kontio valittiin jatkamaan, mutta 1930 pidetyissä vaaleis-sa valituksi tulivat piiristämme Alpo O Luostarinen ja Oskari Kontio. Vaalipiirissä maalaisliiton saama äänimäärä nousi jo 20 000. Vaaleissa Eduskuntaan tuli porvareille 2/3 enemmistö. Huomioi-tavaa 1930 vaaleissa oli se, että Aino Luostarinen ei asettunut ehdolle ja tilalle tuli puoliso Alpo O Luostarinen, nyt maalaisliittolaisena. Hän oli ollut eduskunnassa jo vuosina 1922 – 27 Kansallisen edistyspuolueen listoilta.
Piirin täyttäessä 10 vuotta, juhlat pidettiin Moinsalmen Nuorisoseuran talolla heinäkuun 10. päivä-nä. Tuon vuosikymmenen tärkeitä hankkeita olivat olleet Kyrönsalmen silta eli ajoneuvojen saami-nen rautatiesillalle, Viinijärven-Varkauden rata, Säämingin emäntäkoulu ja lisäksi lukuisia tiehank-keita.
Kolmekymmen luvulta olympiavuoteen 1952
Piirin puheenjohtajana toimi vuodesta 1932 alkaen 14 vuotta Alpo O Luostarinen. Piirijärjestön toisen vuosikymmenen alkaessa maamme talouselämää ravisteli edelleen lama. Työttömyys ja maa-tilojen pakkohuutokaupat olivat elämän arkea. 1930 –luvun lopulla taloudelliset suhdanteet kään-tyivät myönteisiksi. Säädettiin jopa joukko lakeja kansalaisten perusturvan parantamiseksi, kuten kansaneläkelaki 1937.
Vuoden 1936 eduskuntavaaleissa Alpo O Luostarinen ei asettunut enää ehdokkaaksi, vaan ehdok-kuus siirtyi jälleen Aino Luostariselle ja hän tulikin valituksi. Hän jatkoi eduskunnan jäsenenä aina vuoteen 1953 saakka. Vuoden 1939 eduskuntavaaleissa alueemme toiseksi edustajaksi valittiin pas-tori Antti J Rantamaa Joroisista. Silloin valittu eduskunta istui pitkän vaalikauden, sillä seuraavat vaalit pidettiin sodan johdosta vasta vuonna 1945. Tämän eduskunnan suuria kysymyksiä olivat lait siirtoväen asuttamisesta ja presidentin valinnasta 1944.
Kunnallisvaaleja ei piirijärjestössämme sen alkuvuosikymmeninä ole tilastoitu. Usein todetaan ne pidetyiksi. Vuonna 1939 pidettyjen kuntavaalien jälkeen seuraavat kuntavaalit pidettiin sotien joh-dosta vasta joulukuussa 1945. Sodan aikana miesten ollessa rintamalla, poliittisesta toiminnasta huolehtivat piirin uskolliset veteraanit. Kaikkia sääntömääräisiä kokouksiakaan ei pidetty, vaan niitä yhdisteltiin ja osallistujamäärät olivat kokouksissa vähäisiä.
Rauhan solmimisen jälkeen 10.2.1947 alkoi uudelleen rakentamisen aika. Maahan muodostui 150 000 uutta tilaa, sotakorvausten maksaminen teollisti Suomea ja poliittinen toiminta aktivoitui. Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus nousikin 78 %:iin ja maalaisliitto sai 56 edus-tajaa ja oli maan suurin puolue. Mikkelin läänistä valittiin viisi edustajaa. Piirin alueelta valittiin Aino Luostarinen ja Antti J Rantamaa. (Muut valitut olivat Toivo H Kinnunen, Viljam Sarjala ja Onni Mannila)
Aino Luostarinen ja Antti J Rantamaa tulivat valituiksi myös seuraavissa vuoden 1951 eduskunta-vaaleissa, jotka jäivät Aino Luostariselle viimeisiksi. Vaalipiirissä maalaisliiton kannatus kasvoi, vaikka muutoin valtakunnassa se laski. Näissä vaaleissa maalaisliitto asettui puolueista vahvimmin siirtoväen edunvalvojaksi. Sodan jälkeen myös poliittinen toiminta sai uusia muotoja. Piirissä alet-tiin järjestää tupailtoja, kesäisin kokko-, kesä- ja elojuhlia sekä talvisin iltamia. Satokauden kiitos-juhlana vietettiin Kekrijuhlaa. Vuonna 1951 Joroinen ja Jäppilä siirtyivät Itä-Savosta Etelä-Savon piiriin. Antti J Rantamaata kannatettiin Itä-Savossa edelleen.
1953 – 62 Maalaisliiton vuosikymmen
1950-luvulla uudisraiviot ja osittain vielä keskeneräiset siirtoväen ja rintamamiesten kodit sekä laa-jentunut väestöpohja muuttivat maaseudun ulkoista kuvaa. Tulevaisuuden usko oli luja. Sisäpolitii-kassa elettiin kireitä aikoja, Tasavallan presidentiksi valittiin vuonna 1956 Urho Kekkonen. Kek-kosta vastustavat joukot kokosivat Honka-liiton. Veikko Vennamo otti pesäeron Maalaisliitosta ja perusti Suomen Pientalonpoikien puolueen. Kokoomus ja SDP pyrkivät katkaisemaan loistokkaasti alkaneen Maalaisliiton ja Kekkosen kuningastien. Rakenteilla ollut Maalaisliiton tukimiesverkosto pääsi lähes täysimittaisena oikeuksiinsa.
Vuonna 1953 piirissä tapahtui myös sukupolven vaihdos. Abel Immonen (1947-53) jälkeen puheen-johtajaksi valittiin NKL:n pj Esu Niemelä. Niemelä toimi puheenjohtajana vuodet 1954 -70.
1950-luvulla piirijärjestön toiminnassa talouden perusta vahvistui, kerättiin maitovaltakirjoja ja jär-jestettiin muita keräyksiä, joista tuottoisin oli puukeräys. Esille nousi oman päätoimisen toiminnan-johtajan palkkaaminen ja Itä-Savon päätoimittajan vapauttaminen täysipainoisesti lehden kehittämi-seen. Oma huoneiston rahoittamiseksi perittiin piiriveroa osastoilta. Piiritoimikunnan jäsenten ta-kaamaa lainaa otettiin huoneiston ostoon
Itä-Savossa oli saatu kunnallisjärjestö- ja paikallisosasto- sekä tukimiesverkosto koko alueen katta-vaksi. Tukimiesverkostossa oli 1200 henkeä. Piirille vuokrattiin ensin omat toimistotilat Kouluka-dulta, sitten Heikinpohjasta ja sieltä edelleen vuonna 1956 Olavinkatu 46:sta. Vuonna 1954 valittiin Pentti Partanen ensimmäiseksi piirin toiminnanjohtajaksi.
Samana vuonna kesäkaudella hoiti Jouko Loikkanen jo piirin ja sisarjärjestön johtotehtäviä.
Oman piiritoimiston tupaantuliaisia vietettiin 3.9.1961 Olavinkatu 35:ssä.
Valtakunnallinen Kekrijuhla järjestettiin Kangaslammilla 1954. Vuonna 1955 piirin uudeksi nimek-si otettiin Maalaisliiton Itä-Savon piiri. Merkittävä luottamuksen osoitus piirille oli puoluekokouk-sen järjestäminen Savonlinnassa kesäkuussa 1960. Kokoukseen osallistui noin 2500 jäsentä. Koko-uksessa Itä-Savon piiri sai tunnustusta puolueen parhaasta järjestötoiminnasta.
1950-luvulla piirikokouksissa hyväksyttiin hankepainotteiset julkilausumat ja oma kansanedustaja vei eteenpäin piirille tärkeitä asioita. Näistä mainittakoon: Savonlinnan lentokenttä, Olavinlinnan korjaustyöt, Metsäkoulutuksen saaminen Itä-Savoon, peltojen kivenraivauksen tukeminen, alueen sähköistäminen, Itä-Suomen korkeakoulun edistäminen, Saimaan syväväylä, Enonkosken kalanvil-jelylaitos sekä lukuisia tiehankkeita.
Vuoden 1956 kunnallisvaaleissa pyrittiin hyvään vaalitulokseen ennakoiden tulevia eduskuntavaale-ja. 1958 eduskuntavaalit olivat hyvin tärkeät. Järjestettiin järjestökursseja, pitäjäpäiviä ja tukimies-ryhmien kokouksia. Vaalityön tärkeyttä korostaen, piiri edellytti, että jokainen ehdokas pitää vähin-tään 80 puhetilaisuutta. Valituiksi tulivat Esu Niemelä ja Antti J Rantamaa. Vuoden 1962 vaaleissa vain Esu Niemelä valittiin jatkoon ja äänestysprosentti nousi jopa 85 %:iin.
Keskustapuolue uudeksi nimeksi
Piirijärjestön viides vuosikymmen 1963 – 72 oli omalla tavallaan murroksen vuosikymmen. Suuret ikäluokat tulivat työikään. Kaikille ei löytynyt työpaikkaa omalta alueelta, syntyi kasvava työttö-myys. Oli lähdettävä työn hakuun etelään tai jopa Ruotsiin. Muuttoliike autioitti maaseutua ja vä-hensi Maalaisliiton perinteistä kannattajakuntaa. Yhteiskunnassa reagoitiin tähän murrokseen, ja säädettiin ensimmäiset kehitysaluelait ja Kehitysaluerahasto perustettiin. Yhtälailla puolueiden oli reagoitava syntyneeseen tilanteeseen. Johannes Virolainen oli valittu Maalaisliiton puheenjohtajaksi vuonna 1964. Tuolloin käynnistettiin uuden periaateohjelman valmistelu yleispuolueeksi ja tehtiin esitys nimen muutokseksi. Vuonna 1965 Maalaisliiton uudeksi nimeksi hyväksyttiin yksimielisesti Keskustapuolue. Piirin nimi muutettiin Keskustapuolueen Itä-Savon piiriksi 1966.
1960-luvun suuria uudistuksia olivat mm. maatalouden verouudistus, pellonraivauslaki ja paketti-peltolaki, maatalousyrittäjien eläkelaki, sukupolvenvaihdos- ja luopumiseläkelait. Asiat, joita piiri-järjestö edisti, olivat: Saimaan veden lakisääteinen säännöstely useiden tulvien johdosta, kuntien vaikea aseman helpottaminen, valtionosuuden lisääminen sosiaali- ja terveysmenoihin, maatalous-verolain epäkohtien korjaaminen, maataloustulolain pysyvyys, polttoaineiden yhtenäishinta ja työl-lisyyspolitiikka. Näistä teemoista monet ovat ajankohtaisia myös tänään.
1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa Itä-Savon kehitys kulki myönteisesti: perustettiin Itä-Savon Metsäkoulu ja Savonlinnan Kieli-instituutti, Saimaan kanavan ja syväväylän otettiin käyt-töön, Kyrönsalmen maantiesilta ja Orivirran silta sekä Savonlinnan lentokenttä avattiin 1973.
1970 eduskuntavaaleissa valituiksi tulivat Esu Niemelä ja Pentti Poutanen. Presidentti hajotti edus-kunnan 29.10.1971 ja määräsi uudet vaalit pidettäväksi tammikuun alussa 1972. Tällöin valituksi tuli vain Pentti Poutanen. Näin päättyi Esu Niemelän 1958 alkanut kansanedustajakausi. Keskusta sai vain 35 edustajaa eduskuntaan. Smp säilytti 18 paikkaa. Nykyinen tilanne on paljolti tuon kal-tainen.
Kunnallisasioiden merkitys kasvoi piirin toiminnassa. Vuonna 1964 Savonlinna sai ensimmäisen maalaisliittolaisen valtuutetun. Vuoden 1968 kunnallisvaaleissa piirissä Keskustan valtuustopaikat kasvoivat 28:lla. Valtuustot muuttuivat oikeistoenemmistöisiksi Savonlinnaa ja Savonrantaa lukuun ottamatta. Vuoden 1972 kunnallisvaaleihin toi oman leimansa Säämingin liittyminen Savonlinnaan ja Punkaharjuun vuoden 1973 alusta lukien. Näissä vaaleissa näkyi jo Keskustan kasvu ja nousu.
1970 luku oli suurten uudistusten aikaa. Kansanterveyslaki tuli voimaan 1972 ja peruskoululaki 1974. Näitä molempia uudistuksia Keskusta oli valmistelemassa ja toteuttamassa.
70-luvulta 90-luvulle
Piirin puheenjohtajana aloittaa 1981 Markku Lehtosaari. Samana vuonna suruviesti kohtasi piirin puolueväkeä. Pitkäaikainen toiminnanjohtaja Pentti Partanen oli poissa. Hänen ahkeruudellaan luo-tiin kunnallisjärjestöt, laajennettiin paikallisosastoverkosto ja piirin talous sai vahvan perustan. Pen-tin työtä tuli jatkamaan Matti-Pekka Parkkinen. Hän jatkoi työssä vuoteen 1987 saakka. Hänen jäl-keensä toiminnanjohtajana toimi Kirsi Makkonen 2 vuotta ja Juha Hartikainen vuoden. Tellervo Virtanen valitaan toiminnanjohtajaksi 1990.
Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Pentti Poutanen ei asettunut enää ehdolle ja työtä tuli jatkamaan Markku Lehtosaari. Poutanen oli eduskunnan jäsen 17 vuotta. Näissä vaaleissa kampanjaa käytiin vaaliteemalla ”Mikkelin lääni nousuun”. Maakuntaa kierrettiin vaaliautolla ja julkaistiin vaalilehti. Vaalien jälkeen Keskustan kannatus kääntyi nousuun ja seuraavissa vuoden 1991 vaaleissa odotet-tiin Väyrysen ja Kääriäisen johdolla saatavan ”veret seisauttava” vaalivoitto. Tämä myös toteutui. Keskustasta tuli suurin puolue, saatiin 15 lisäpaikkaa ja Esko Ahosta tuli pääministeri. Aho sai Hol-kerin hallitukselta taloudellisissa vaikeuksissa ja lamassa olevan Suomen johdettavakseen. Oli löy-dettävä uuden kasvun ja kansallisen menestyksen eväät.
Itä-Savon piirissä viljelijät kokivat tulevaisuutensa epävarmaksi. Ruotsi jätti jäsenhakemuksen EY:öön heinäkuussa 1991. Tämä merkitsi, että Suomi tulee seuramaan perässä. Suomen hakemus jätettiin maaliskuussa 1992. Lisäksi rantojensuojeluohjelma, norpat ja valkoselkätikat puhuttivat ja ärsyttivät. Vaalikauden puolivälissä hallitus teki pääomaverouudistuksen, joka loi epävarmuutta kuntien verotulokehitykseen metsävaltaisissa kunnissa, koska veromuutoksen siirtymävaiheessa puukauppa hiljeni. Yritystoiminta alkoi kuitenkin elpyä. Verotulot kasvoivat ja maan talous kääntyi nousuun.
Piirissämme EU-ratkaisua pidettiin vaikeana, vaikka Heikki Haavisto kävikin lohduttamassa, että maatalouden kohtalo ei ole niin synkkä, kuin luullaan. Suurempien rakennetukien uskottiin tasapai-nottavan tilannetta. Itä-Savoon vaadittiin sellutehdasta, kotimaisen energian käytön lisäämistä ja tehokkaampaa työllisyyden hoitoa. Olihan vuoden 1994 alusta tulleet voimaat uudet aluekehityslait. Suomi liittyi vuoden 1995 alusta Euroopan Unioniin. Samana vuonna pidetyissä eduskuntavaaleissa Keskusta säilytti EU-jäsenyydestä huolimatta yhtenäisyytensä ja 20 %:n kannatuksen, SDP:n olles-sa suurin puolue ja pääministeripuolue.
Lipposen johdolla alkoi uusi menojen leikkausten kausi. Kansallista maataloustukea ja kuntien val-tionosuuksia leikattiin ja hallitus puuttui jopa pienimpiin sosiaalietuuksiin ja eläkkeisiin. Loppu-vuonna pidetyissä kunnallisvaaleissa Keskusta sai hyvän tuloksen. Se oli tärkeä, sillä valittiinhan edustajat myös aloittavaan maakuntahallintoon.
Luonnonsuojeluasiat tiivistyivät vuonna 1997 laajaan Natura 2000 –ohjelmaan. Piirin keskustaväki suhtautui hankkeeseen erittäin kriittisesti ja vastusti koko hanketta. Yhtälailla tuskaa tuottivat EMU-kriteerien toimeenpano ja kuntien tulojen leikkaukset. Piirin keskustaväki vaati Itä-Suomi pakettia eli toimia Itä-Suomen kehityksen turvaamiseksi. Vuoden 1997 lopussa piiriämme 16 vuotta johta-nut Markku Lehtosaari luopui tehtävästään ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Pärnänen.
Vuonna 1998 piirin toimintasuunnitelmassa painopisteeksi asetettiin valmistautumisen seuraavan vuoden eduskuntavaaleihin. Vaikka maan talous kehittyi myönteisesti, oli työttömiä yli puoli mil-joonaa. Itä-Savon piiri halusi korostaa työtä ja toimeentuloa ihmisille, kuntien vakaata tulopohjaa, tasapainoista aluekehitystä ja yleisestä turvallisuudesta huolehtimista. Puolueessa valmisteltiin vaa-liaseeksi työreformia, joka merkitsi työllistämisen kynnyksen madaltamista, työvoimakustannusten pienentämistä ja pienituloisten tuloveron madaltamista. Eli kaikki hyviä asioita.
1999 vaalit olivat mielenkiintoiset myös siksi, että vaalipiirin edustajista Lehtosaari ja Komi eivät asettuneet enää ehdolle. Kenttä oli avoin uusille ehdokkaille ja ehdokkaita ilmaantui runsaasti. Tar-vittiin jäsenäänestys. Vaalipiirimme kaikki Keskustan edustajat vaihtuivat. Itä-Savosta valittiin Pekka Nousiainen ja Etelä-Savosta Katri Komi ja Jari Leppä.
Työreformi ei kuitenkaan purrut ja SDP oli suurin puolue ja pääministeripuolue. Itä-Savossa näh-tiin, että muuttoliike maaseudulta voimistuu, työpaikat syntyvät kasvukeskuksiin, markkinavoimat eivät hoida tasapainoista aluekehitystä ja kuntien eriarvoisuus kasvaa. Vaadittiin Itä-Suomen tavoite 1-ohjelmaan riittäviä resursseja ja maakunnille vahvaa roolia rakennerahastojen hallinnoinnissa sekä varoja liikennehankkeisiin. Piiritoimikunta päätti myydä 5.11.2000 entisen piiritoimiston ja hankki uudet tilat Tottinkatu 15.
Vuosi 2002 oli piirin juhlavuosi
Piirin 80-vuotisjuhla ja juhlakokous pidettiin 5.11.2002 Savonlinnasalissa. Osallistujia oli kaikkiaan 300 henkeä ja juhlapuhujana Anneli Jäätteenmäki. Juhla merkitsi eduskuntavaalien 2003 vaalityön käynnistämistä. Haasteena oli saada nuoret enemmän puolueen työhön mukaan. Vuosi 2002 oli merkittävä siinä mielessä, että kiinteä poliittinen yhteys Sanomalehti Itä-Savoon katkesi. Lehti julis-tautui sitoutumattomaksi 3.2.2002. Yhteistyötä oli tehty vuodesta 1927 alkaen.
Vaalipiiristä valittavien edustajien määrä laski 2003 eduskuntavaaleissa kahdeksasta kuuteen vaali-piirin väkimäärän pienennyttyä. Jatkoin piirin kansanedustajana. Keskustasta tuli suurin puolue ja pääministeri puolue. Pääministeriksi valittiin Anneli Jäätteenmäki, mutta hänen pääministeriytensä kesti vain 68 päivää. Pääministerinä Jäätteenmäen jälkeen jatkoi Matti Vanhanen.
Savonlinnan liikennejärjestelyjen kannalta keskustajohtoinen hallitus oli tärkeä. Liikenneministeri Luhtasen väylätyöryhmä linjasi tulevat väylähankkeet. Keskustalaisen aktiivisen politiikan ansiosta Savonlinnan liikennejärjestelyt saatiin ns. ykkös -koriin, joka loi edellytykset, että Savonlinnan lii-kennejärjestelyille voitiin ryhtyä aktiivisesti ajamaan rahoitusta. Aloitusraha 2 miljoonaa euroa saa-tiin vuoden 2007 budjettiin.
Vanhasen hallitus nosti puolueväen yllätykseksi hallitusohjelman ulkopuolelta ns. Paras –hankkeen vuonna 2005. Alueella vireillä ollut terveydenhuoltopiiri-hanke osana Paras -hanketta nähtiin mah-dollisuutena, mutta aluekunta-malli ei saanut piirissä kannatusta. Piirissä nähtiin tärkeämpänä pal-velujen uudistaminen kuin kuntaliitokset. Vuoden 2005 päättyessä puheenjohtaja Heikki Pärnänen ilmoitti luopuvansa piirin puheenjohtajuudesta. Syyskokouksessa uudeksi piirin puheenjohtajaksi valittiin Matti-Pekka Parkkinen. Pärnänen toimi puheenjohtaja 8 vuotta.
Vuosi 2006 oli puolueen 100 -vuotisjuhlavuosi. Juhlapuoluekokous pidettiin Oulussa. Piirin pitkä-aikainen toiminnanjohtaja Tellervo Virtanen jäi eläkkeelle syyskuun alussa. Hänen seuraajakseen valittiin Ulla-Riitta Juuti. Marraskuussa. 2006 pidettiin piirikokous Enonkoskella, jossa paljastettiin muistolaatta Simanalan koulun pihapiiriin sen muistoksi, että Enonkoskelle perustettiin 11.11.1906 piirin ensimmäinen Maalaisväestön liiton yhdistys, jonka toiminta jatkuu.
Vuoden 2007 edustavaaleissa Itä-Savon alueelta ei saatu edustajaa Keskustan eduskuntaryhmään. Tämän vuoksi piirin syyskokous marraskuussa 2007 oli suuria kysymyksiä täynnä. Kokoukseen oli kutsuttu liikenneministeri Anu Vehviläinen vastaamaan, miksi Savonlinnan liikennejärjestelyjen toteutus keskeytetään ja siirretään jatkettavaksi vuonna 2010. Vehviläinen vetosi budjettiriihen pää-tökseen ja ilmoitti pitävänsä kiinni uudesta aikataulusta. Piirikokous oli huolestunut Savonlinnan liikennejärjestelyjen ohella aluepolitiikasta, aluekeskusten kehittämisestä, alemman tieverkon rahoi-tuksesta ja korkeakoulupolitiikasta.
Piiriä on huolestuttanut myös menetykset valtion paikallis- ja aluehallinnon uudistamisen seurauk-sena. Savonlinnasta on menetetty oma käräjäoikeus, poliisipiiri, verotoimisto ja maistraatti. Yhtä-lailla piirin suuri huoli on ollut Savonlinnan OKL:n ja Ammattikorkeakoulun Savonlinnan yksiköi-den säilymisestä. Niitä on puolustettu ja tuettu.
Hyvä Juhlayleisö
Toimintansa aikana Keskustan Itä-Savon piiri on koonnut alueen keskustaväen yhteen, luonut yhtei-söllisyyttä ja pitänyt yllä keskustalaista Santeri Alkion viitoittamaa aate- ja arvopohjaa. Työ on ollut arvokasta ja oman alueen ja sen ihmisten puolesta toimimista.
Sulje ikkuna