Kaatuneitten muistopäivä, Tervehdyspuhe Savonlinna - 19.05.2013
Pekka Nousiainen 19.5.2013
Maakuntaneuvos
044 2813301
Kaatuneitten muistopäivän juhla, tervehdyspuhe
Savonlinnan Seurakuntakeskus
Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit ja arvoisat Lotat
Hyvät Naiset ja Herrat
Arvoisa Juhlayleisö
Minulla suuri ilo ja kunnia toivottaa Teidät kaikki sydämellisesti tervetulleeksi Kaatuneitten muistopäivän juhlaan.
Omia ajatuksiani tämän muistopäivän viettoon on syventänyt lause ”Uhrin ansiosta lippu liehuu”
Se on Sotainvalidien muistolaattaan painettu lause, jonka isäni oli saanut vuonna 1965.
Tuo lause, vaikka se onkin ollut tuttu, tuli esiin jälleen, kun pari päivää selvittelin Isän ja Äidin jäämistöä kotona Enonkoskella.
Se konkreettisesti muistuttaa meitä niistä uhreista ja uhrauksista, joita vapaana liehuvan siniristilipun ja vapaan Suomen puolesta on annettu.
Tänään me vietämme perinteiseen tapaan Kaatuneitten muistopäivää. Jumalanpalveluksen jälkeen olemme laskeneet muistoseppeleet sankarihaudoille ja siniristiliput saloissa liehuen muistuttavat meitä todella niistä suurista uhrauksista, mitä eri sodissa tai taisteluissa kaatuneet ja henkensä menettäneet ovat antaneet. Ennen kaikkea nuo siniristiliput liehuvat tänäänkin itsenäisen, riippumattoman ja vapaa isänmaan tunnuksina.
Itsenäisyys ja riippumattomuus on merkinnyt sitä, että me olemme saaneet rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, päättää siitä, miten me huolehdimme koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista ja miten me turvaamme veteraanien, sotainvalidien ja sotaleskien ja orpojen aseman.
Kaatuneitten muistopäivää, toukokuun 3. sunnuntaina, on vietetty jo vuodesta 1940 alkaen. Kaatuneitten muistopäivän huomioimisen historia kertoo siitä vakavuudesta ja merkityksestä, mikä tällä muistopäivällä on ollut ja kuinka me suomalaiset olemme sitä viettäneet ja vietämme.
Kiitollisuus ja kunnioitus kaatuneita, veteraaneja ja invalideja kohtaan on se tunne, jonka me nuorempi polvi haluamme välittää tänäänkin kaikille niille, joille se on vielä mahdollista.
Tämä on se yleinen näkökulma, mutta sodan raakuuteen liittyy aina suunnaton määrä henkilökohtaista tuskaa, menetystä ja kaipausta.
Toiseen maailmansotaan liittyen Suomen Talvi-, Jatko- ja Lapin sodissa kaatui tai menehtyi saamiinsa vammoihin tai kuoli yli 90 000 henkeä.
Rintamalla kaatuneita jäi kaipaamaan n. 100 000 kaatuneiden vanhempaa, noin 30 000 sotaleskeä jäi kaipaamaan puolison tukea ja n. 50 000 lasta, sotaorpoa jäi ilman isän tarjoamaa turvaa ja opastusta elämän tiellä.
Siirtoväki koki menetystä ja tuskaa joutuessaan luopumaan rakkaista kodeistaan ja kotiseudustaan ja heidän oli aloitettava elämä, rakentamalla uusi koti, raivaamalla pellot ja tutustumalla uuteen kotiseutuun.
27.4. vietimme Kansallista Veteraanipäivää, jolloin osoitimme erityistä huomiota ja kiitosta kunniakansalaisillemme, Veteraaneille.
Tänään Kaatuneitten muistopäivänä me voimme osoittaa huomiota Kaatuneitten muistamisen ohella esimerkiksi kaatuneitten lapsille, sotaorvoille. Kuten totesin, sotien jälkeen n. 50 000 lasta jäi orvoksi ja vaille isän ohjausta ja tukea elämän tiellä. Vastuu näistä lapsista jäi sotaleskille ja muille lasten läheisille.
Sotaorvon asema ei ollut helppo. Monilla saattoi olla edessä kodin ja kotiseudun vaihdos. Monet saattoivat joutua ottamaan vastuuta perheen toimeentulosta jo varsin nuorina. Mahdollisuus koulutukseen saattoi tyrehtyä perheen toimeentulovaikeuksiin tai sopeutuminen esimerkiksi uusperheeseen saattoi olla vaikea.
Kuitenkin sotaorvot kasvoivat aikuisuuteen. Omat henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisivat elämän suunnan ja menestyksen.
Järjestöllisesti sotaorvot tulivat esiin vasta 1999, jolloin ensimmäinen sotaorpojen yhdistys perustettiin Lahteen. Nykyisin yhdistyksiä lienee jo lähes 30.
Pidän erinomaisena, että sotaorvot ovat järjestäytyneet ja tulleet mukaan maanpuolustustyöhön yhdessä muiden järjestöjen kanssa huolehtimaan oman jäsenkunnan eduista, vaalimaan kaatuneitten muistoa sekä huolehtimaan maanpuolustushengen elävänä pysymisestä, vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä ja maanpuolustusperinteen säilymisestä.
Uskon, että tässä työssä kaikkien järjestöjen jäsenet saavat yhdessä vertaistukea ja vuorovaikutusta, joka palkitsee ja auttaa myös sodan kipeiden muistojen hoitamisessa.
Arvoisat juhlavieraat
Tervetuloa Kaatuneitten muistopäivän juhlaan
Sulje ikkuna