Ei kiinteistöveroa maa- ja metsätalousmaalle - 25.11.2006
Usein päivitellään kuinka nopeasti maailma muuttuu ja me sen mukana. Aivan kaikissa asioissa näin ei kuitenkaan käy. Esimerkiksi vaalien alla käytävässä keskustelussa tuntuu olevan mukana joitain teemoja, jotka nostetaan esille aina uudestaan ja uudestaan.
Eräs tällainen lämmin henkäys viime vuosituhannelta tuli SAK:n julkistettua eduskuntavaalitavoitteensa. Joukko merkittäviä sosialidemokraatteja kiirehti kilvan antamaan niille tukeaan. SAK:n vaatimusten joukossa oli jälleen ajatus kiinteistöveron ulottamisesta maa- ja metsätalousmaahan - aivan kuten edellistenkin vaalien alla. Tällä kertaa perusteena on kuntatalouden vahvistaminen ja kunnallisveroprosenttien nousun hillitseminen.
Itsekin kannatan kuntatalouden vahvistamista myös jatkossa. Sen sijaan vastustan jyrkästi SAK:n ehdotuksen mukaista linjaa, jossa kuntatalouden vahvistamisen maksumiehiksi pantaisiin joukko muutenkin ahtaalla olevia maa- ja metsätalouden harjoittajia.
Kiinteistövero on korvannut vuodesta 1993 lähtien kiinteistöjen harkintaverotuksen, asuntotulon verotuksen ja katumaksun. Samassa yhteydessä poistettiin myös manttaalimaksu. Muutokset tehtiin koska entistä järjestelmää pidettiin sekä taloudellisesti että hallinnollisesti hajanaisena.
Kiinteistöveron säätämistä perusteltiin sillä, että kiinteistöjen omistajat hyötyvät yhdyskuntarakentamisesta korkeampina asuntojen ja tonttien hintoina. Niinpä veron ajateltiin korvaavan esimerkiksi kunnallistekniikan rakentamiskustannuksia. Kiinteistöveron arveltiin myös saavan tyhjien tonttien ja kiinteistöjen omistajat luopumaan omistuksestaan ja lisäävän tällä tavalla tonttimaan tarjontaa.
On vaikeaa nähdä, että maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverolla saavutettaisiin mitään näistä hyödyistä. Esimerkiksi metsänomistaja ei juuri hyödy kunnan toimenpiteistä, vaan metsätalous vastaa itse lähes kaikista kustannuksistaan. Pikemminkin on käynyt niin, että esimerkiksi metsäluonnon moninaisuuden yllä-pitämisestä koituvat kustannukset lankeavat lähes pelkästään metsänomistajalle. Samaan aikaan esimerkiksi valtion yksityistieavustukset on poistettu. Nyt pitäisi pikemminkin huolehtia metsätalouden kannattavuudesta ja metsäteollisuuden raaka-aineen saannista eikä tuoda uusia rasitteita metsätalouden kannettavaksi.
Kiinteistöverotus toisi maa- ja metsätalousmaan osittain moninkertaisen verotuksen piiriin, sillä metsän myynnistä maksetaan nykyisin puun myynnin yhteydessä yhteisöveroa sekä metsänhoitotöistä ja palveluista arvonlisäveroa. Metsäomaisuuden myynnistä taas kannetaan varainsiirtoveroa. Mitään veropakolaisia eivät maa- ja metsätalouden harjoittajat siis nytkään ole.
Maa- ja metsätalousmaalle ei olisi helppo laatia oikeudenmukaisia maan todelliseen arvoon perustuvia mittareita. Pitäisikö terveestä täysikasvuisesta talousmetsästä, nuoresta taimikosta ja käkkäräisestä suo-metsästä maksaa kaikista sama kiinteistövero? Erityisen huonoon asemaan joutuisivat ne vähätuloiset metsänomistajat, joiden metsissä ei juuri ole korjattavaa puustoa.
Olen iloinen, että SAK ja SDP ovat kannanotoissaan ilmoittautuneet mukaan kuntatalouden tukitalkoisiin. Oleellista näissä talkoissa on kuitenkin vahvistaa kuntien veropohjaa yrittäjyyttä, työllisyyttä ja tuottavuutta parantavalla toimilla. Kiinteistöveron laajentaminen maa- ja metsätalousmaahan ei ole tällainen keino. En usko, että kiinteistöveroa voitaisiin asettaa niin korkeaksi, että sillä olisi todella kuntataloutta merkittävästi tervehdyttävä vaikutus. Suomea ei nosteta sen puujalkaa nakertamalla. On hyvä, että eri puolueiden verolinjaukset tulevat julki hyvissä ajoin ennen vaaleja. Se virittää sopivasti keskustelua.
Sulje ikkuna