Kuntien ja valtion suhde koetuksella - 21.03.2006
Arvoisa Valtiosihteeri
Hyvät kuntapäättäjät
Hyvät Naiset ja Herrat
Näinä aikoina on kunta - valtio suhde koetuksella. Tänään maan hallitus pitää kehysriihtään ja siellä ratkaistaan niin ensi vuoden, kuin myös vuosien 2008 - 2011 kuntapolitiikan ja kuntatalouden kehityksen suunnat. Samoin PARAS - hankeen osalta on käynnistymässä puitelain kirjoitus, jossa linjataan mittavan kuntia ja kuntalaisia koskevan uudistuksen reunaehdot ja periaatteet ja koetellaan suomalaisen perinteisen kunnallisen itsehallinnon asemaa meidän hallintojärjestelmässämme.
Viime vuonna vaadin kunta - valtio foorumin avauksessa peruspalveluohjelmaa lakisääteiseksi, sama vaade on edelleen voimassa ja nyt se puitelain myötä on helppo toteuttaa. Samoin totesin, että peruspalveluohjelmaprosessin onnistuminen kertoo kunta-valtiosuhteen toimivuudesta.
Nyt meillä on ollut tämän vaalikauden ajan peruspalveluohjelma prosessi käytössä, mutta mikä on kuntatalouden tila.
Kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotiedot kertovat, että tilanne on kutakuinkin toisinto edellisestä vuodesta. Kuntien vuosikate ei riitä kattamaan poistoja, alijäämäisiä kuntia vuosikatteella mitaten on 139 ja kuntien velkaantuminen on jatkunut. Kuntien välinen talouskehitys on epätasaista, talouden tasapaino-ongelmat keskittyvät lähinnä pieniin kuntiin. Voidaan todeta, että terveen taloudenpidon mukainen rahoitus on kunnissa ollut riittämätön erityisesti parin viime vuoden aikana.
Arvoisat kuntapäättäjät
Peruspalveluohjelman keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin kuntien tehtävien ja vastuiden saattaminen tasapainoon rahoituksen kanssa ja rahoituksen riittävyyden turvaaminen. Näin ollen, kun kuntien rahoituksessa on edelleen merkittävä vajaus, ei peruspalveluohjelma eikä kunta - valtiosuhdekaan ole näin ollen toiminut vielä tyydyttävällä tavalla. Tosin parannusta on tapahtunut – suunta on ollut oikea, mutta toimenpiteet riittämättömät, kuten on tapana sanoa.
Perusteeksi kuntatalouden ahdinkoon on esitetty, että kuntien menokehitys on ollut liian voimakasta. Näin varmasti on ollut, kun sitä verrataan tulokehitykseen, mutta kunnilla on varsin rajalliset mahdollisuudet ollut vaikuttaa suureen osaan menoistaan.
Kuitenkin on hyvä muistaa muutamia syitä kuntien talousahdinkoon ja erityisesti niitä syitä, jotka kuvaavat kunta - valtiosudetta ja valtion kuntiin kohdistamia toimia. Nämä Te arvoisat kunta-alan ammattilaiset hyvin muistatte ja merkittävin on vuosilta 1997 - 2003 periytyvä kompensoimaton kunnallisveron menetys, määrältään 800 M e. Mikäli kompensaatiot olisivat tapahtuneet, kuten tällä vaalikaudella, ei kuntatalous olisi alijäämäinen. Muina kuntatalouden menetyksinä voin mainita vajaat indeksitarkistukset ja kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tasotarkistuksen jaksotuksen. Tässä tilanteessa 550 M e riittäisi nostamaan kaikkien kuntien vuosikatteet tasolle, jolla voitaisiin kattaa poistot.
Hyvät Naiset ja Herrat
KUTHANEKin kuntatalouden kehitysarvio vuosille 2007 - 2011 kertoo, että kuntien tilanne on paranemassa. Tänä vuonna kuntatalouden ennakoidaan pysyvän kuitenkin vielä kireänä, vuosikate ei riitä kattamaan poistoja. Sen sijaan vuosina 2007 - 2011 vuosikate kattaa jo poistot ja vuonna 2009 vuosikate riittää jo kattamaan nettoinvestoinnit.
Tähän kehitysarvioon on suhtauduttava varauksellisesti myös meidän kuntapäättäjien ja kehitysarviota voidaan pitää tavoitteellisena, erityisesti menokehityksen osalta, joka vaihtelee 3,3 ja 3,6 %:n haarukassa. Menotalouden riskit liittyvät sekä henkilöstön määrään että ansiotason kehitykseen. Näyttää siltä, että kuntien henkilöstö kasvaa n. 2000 työsuhteella vuodessa ja kohoaa vuoteen 2011 mennessä 465 000 henkilöön. Ansiotason on arvioitu kohoavan n. 3 % vuodessa ja ostopalvelujen kohoavan n. 5 % vuodessa. Verotulojen arvioidaan kasvavan n. 3.9 % vuodessa ja valtionosuudet kasvat kompensaatioineen n. 1.2 mrd. euroa.
Näkemykseni on, että vireillä olevalla kunta- ja palvelurakennehankkeella yksin ei saada kuntien taloutta tasapainoon. Tarvitaan kuntien omia toimia ja tarvitaan valtion toimia ja ennen kaikkea tahtoa nähdä valtionkin puolella kunnat kumppaneina, joilla on meidän järjestelmämme mukaan vastuu kansalaisten peruspalvelujen järjestämisestä ja siten valtion intressin uskoisin olevan aikaansaada toimintakykyiset kunnat myös kansalaisten kannalta.
Tarvitaan siis todellinen parannus valtion kuntapolitiikassa, ei vain sopimuksia, ohjelmia ja päätöksiä, jotka jäävät vaille merkitystä ja vaikuttavuutta.
Näin ollen kunnille on luotava edellytykset vahvistaa talouttaan ja luoda jopa omia puskureita talousvaihtelujen kestämiseksi. Kuntien on voitava pitää maksunsa ja taksansa ajan tasalla ja saada niihin kustannustason muutoksista aiheutuvat korotukset. Samoin valtion on hoidettava valtionosuus viiveensä ja valtionosuuksien määrät ajan tasalle ja maksettava kustannustenjaon tasotarkistuksen viimeinen erä 185 Me jo ensi vuonna. Tämä voidaan hyvin kliirata valtionosuuksista verotuloihin vahvistamaan kuntien veropohjaa ja siten toimenpide ei ole valtion budjettikehyksenkään kannalta ongelmallinen. Poliittinen ratkaisu asiasta tulisi voida tehdä tämän päivän kehysriihessä ja lopullinen ratkaisu elokuun budjettiriihessä. Tätä kuntaväki todella odottaa.
Tavoitteena tulee olla edelleen tänään käsittelyssä olevassa peruspalveluohjelmassa, että kuntien tehtävät ja rahoitus saadaan tasapainoon kestävällä tavalla ja kunnille ei tule määrätä uusia tehtäviä tai velvoitteita ilman täysimääräistä rahoitusta.
Hyvät Naiset ja Herrat
Suuri periaatteellinen asia on myös valtiovarainministeriön suhtautuminen ns. harkinnanvaraisiin avustuksiin. Viimeaikaiset teollisuuden työpaikkamenetykset ja irtisanomisuhat aiheuttavat myös suuria ongelmia sijaintipaikkakuntien kaupunkien ja kuntien talouksille. Sama ongelma on edelleen myös heikon talouden kunnilla. On välttämätöntä, että ns. harkinnanvaraiset rahoitusavustukset säilytetään riittävän suurina, joilla voidaan auttaa tilapäisiin rahoitusvaikeuksiin joutuneita kuntia ja kaupunkeja.
Arvoisat Foorumin osanottajat
Kunta- ja palvelurakennehanke on testaa myös kunta-valtiosuhteen toimivuutta.
Kunta- ja palvelurakenteen osalta, kuten sanoin, on käynnistymässä puitelain kirjoitus. Aluevaiheen perusteella on selvästi ollut todettavissa, että perinteinen kuntamalli on saanut laajimman kannatuksen ja tuen. Siis verotusoikeus, valtionosuudet ja vaalit säilyvät peruskunnissa samoin kuin palvelujen järjestämisvastuu. Yhtälailla peruskuntien esillä ollut n.20 000 asukaan minimiraja sai voimakasta kritiikkiä.
Puitelain keskeisiä kysymyksiä tulevat olemaan, ensinnäkin se, että hanke koskee kaikkia kuntia ja se miten määritellään ne toimenpiteet, joilla ensinnäkin tehostetaan hallintoa ja sen ohjausta, palveluiden järjestämis- ja tuottamistapoja, vapaaehtoisia kuntaliitoksia ja ylikunnallisten palveluiden kokoamista harvempiin yhteistyöelimiin. Aluekierroksen viesti oli myös selvä, alueelliset erityispiirteet on otettava huomioon ja ne vaativat myös omat toimenpiteensä, kuten pääkaupunkiseutu, suuret kaupunkiseudut, pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen kunnat, kieliolot ja taloudellisissa vaikeuksissa olevat kunnat.
Laki on tarkoitus antaa eduskunnalle kesäkuussa tänä vuonna ja laki astuisi voimaan vuoden 2007 alusta. Lain toimeenpanoaikaa olisi kunnissa syksyyn 2007 saakka, jolloin kunnat laativat palvelujen järjestämissuunnitelmat, koskien vapaaehtoisia kuntaliitoksia tai kuntien välistä yhteistyötä, palvelurakenteiden uusimista ja uusia palvelujen tuotantotapoja.
Uusi järjestelmä on tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2009 alkaen.
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että poliittisen keskustelun kärki kohdistuu kysymykseen, onko hanke enemmän kuntarakenneuudistus vai palvelurakenne uudistus ja onko kuntien yhteistyömalli tasavertainen vaihtoehto kuntaliitoksille vai toissijainen vaihtoehto. Joka tapauksessa on selvää, että kuntaliitokset tapahtuvat vain vapaaehtoiselta pohjalta.
Henkilökohtaisesti olen korostanut kuntien välistä syvällistä yhteistyötä tasavertaisena vaihtoehtona vapaaehtoisten kuntaliitosten kanssa ja sitä, että kuntien välinen yhteistyö ei voi olla kuntaliitosten esikamari eikä vain määräaikainen tapa toimia.
Mitä tulee tavoitteelliseen kuntien väestöpohjaan esim. 20 000 asukasta kuntaliitoksissa. Mielestäni, esitetylle väestöpohja kriteerille ei ole tutkimukseenkaan perustuvaa kategorista perustaa eikä käytännön kunnallismiehen näkökulmasta mitään logiikkaa. On tehokkaita pieniä ja suuria kuntia ja päinvastoin.
Mieluumminkin kuntien tulisi tavoitella elinvoimaa ja kykyä vastata palveluhaasteisiin ja kykyä kehittää omaa aluettaan siinä viitekehyksessä, missä ne toimivat. On ymmärrettävää, että kasvavilla kaupunkiseuduilla on kuntakoko suurempi eikä siellä tule vastaan edes teoreettiset väestöpohjaminimit. Toisaalta on yhtä ymmärrettävää, että harvaan asutulla ja pitkien etäisyyksien maaseudulla on vaikeuksia saada toimivaa kuntayhteisöä, jos väestöpohjatavoite on ylimitoitettu.
Hyvät ystävät
Tämä kunta- ja palvelurakennehanke onnistuu vain, jos kunnallista itsehallintoa ja kuntalaisten itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja kunnat ja niiden päättäjät voivat ratkaista hankkeen toimeenpanon omista alueelliset erityispiirteet huomioivista lähtökohdista käsin.
Onnistunutta kokouspäivää Teille kaikille.
Sulje ikkuna